Avaan vaikean aiheen, jota tuskin pystyn yhdellä kerralla selvittämään ja siksi annan sille samantien myös järjestysnumeron.
Ostin ensimmäisen tietokoneeni ja lähetin ensimmäiset tekstit elektronisessa muodossa Englantiin modeemiyhteydellä (nopeus 300 baudia) vuonna 1987. Homma toimi hitaasti, mutta silloin oivalsin varmana, että voisin pian työskennellä missä maailmankolkassa tahansa – kauan kytenyt haluni muuttaa muualle tulisi toteutumaan.
Kuitenkin vasta 1998 olivat myös tärkeimmät asiakkaani edenneet niin pitkälle, että pystyin rakentamaan todellisen etätyöskentelyn järjestelmän. Muutin Espanjan etelärannikolle, mistä kykenin hoitamaan yhteydet kaikkialle Eurooppaan sujuvasti – tukeutuen edelleen myös kuriiripalveluihin, sillä monet tiedostot olivat liian raskaita hitaille yhteyksille.
Ensikäyntini Thaimaassa 2006 muutti elämääni jälleen. Kohtasin nykyisen vaimoni, ponnahdin nopeasti takaisin tärkeimmät työt tallennettuina uuteen läppäriin, jonka avulla kykenin jatkamaan työskentelyäni taukoamatta – kuin salainen agentti – toimimaan kuin olisin missä tahansa ja lähettämään maailmalle töiden tuloksia onneni kukkuloilta.
Muutokset ja muut ihmiset ...
Muutto pois Suomesta oli itselleni itsestäänselvyys. Myös vaimoni halusi samaa (joskin omista syistään) ja niin lähdimme rakentamaan tulevaa, sitä jotakin joka olisi ajan mittaan tullakseen. Vaimoni viihtyi ja itselläni työasiat sujuivat odotettuakin paremmin, sillä karsin muutoksen hetkellä myös kontaktieni määrää tarjotakseni tärkeimmille enemmän.
Espanja oli ja on maineeltaan helppo. Maa tunnetaan monasti omienkin kokemusten mukaan eikä asuminen siellä herättänyt muiden taholta vähäistä suurempaa polemiikkia suuntaan tai toiseen. Siellä asuvien suomalaisten keskinäisistä vedoista saatan sen sijaan kertoilla myöhemmin jotakin aivan erikseen.
Mutta yleisesti ottaen tuntuu siltä, että mitä kauemmaksi muutat, sen pidemmälle sinun katsotaan etääntyneen – tai menneen, sanonnan toisessakin merkityksessä. Ja monasti aivan sivullisetkin voivat olla täysin oikeassa. Tai sitten eivät, mutta milläpä sen kiistät.
Musta vuosi 2005
Tuolloin vaimoni pitkään jatkunut sairaus (taitavasti salattu alkoholismi) ylitti viimeisetkin kynnykset. Koska hän ei ollut tyhmä ja kykeni myös ajoittain hallitsemaan ajatuksiaan – vaan ei sairauttaan ja sen myötä syntyviä harhoja ja manipulointia, vääristelyjä, vihaa ja valheita – oli vuosi 2005 kokonaisuudessaan elämäni raskain. Eikä edes hänen äkillinen kuolemansa tuonut siihen helpotusta.
Ex orient lux – länsirintamalla hiljaista ...
Olen ehkä jo edennyt kyllin etäälle kyetäkseni näkemään taaksepäin. Ehkäpä matkustinkin lomalle Thaimaahan alun perin löytäkseni täältä sen, minkä olin aavistanut olevaksi liittyen karmaan, vierailtuani aikaisemmin Malesiassa.
En ehkä osaa vastata itsellenikään rehellisesti mitä todellisudelta odotin, mutta se mitä sain, tarjosi elämälleni jälleen uuden suunnan. Olen muovautunut kahden viimeisen vuoden aikana osittain uudeksi (vaikkei sitä ehkä kukaan huomaa), suonut itselleni vapauksia erilaiseen avoimuuteen – ja törmäillyt kahden kultturin välisiin eroavuuksiin tarkastellen ihmisten välisiä suhteita kahdelta suunnalta. Ja samalla edelleen opettelen pidättyvyyttä, mutta nyt ehkä välittäen vähemmän siitä, millaisina muut haluavat asiat nähdä.
Länsirintamalla on hiljaista: Minut erottaa nyt menneistä maantieteellinen ero, aikaero, henkinen etäisyys, asuinympäristöjen eroavuus, kulttuurien erilaisuus ja aika, jota itselläni on täällä käytettävissä entistä enemmän.
Tämä alustuksena tuleville jutuilleni elämästä Thaimaassa ja siitä, miten muut siihen minun käsitykseni mukaan suhtautuvat. Samalla haluan oikaista monia vääriä käsityksiä, joita suomalaisille on syötetty Thaimaasta – tosiakin, jotka kuitenkin ovat tuskin lööpin arvoisia.
Odotettavissa on siis sensuroitua saastaa, mutta myös potkuja päähän monille typeryksille, joille ei ole suotu älliä nähdä omaa nenäänsä pidemmälle.
En ole ehkä muita parempi, mutta sisäisesti tunnen selvää mielihyvää.
Seuraa blogiani ja kerro tästä myös ystävillesi:
Anna heille vinkiksi linkki http://thaimaansuomalainen.blogspot.com
4 kommenttia:
Liitos taas tekstistäsi. Osasyyllisenä olosuhteisiisi...
thapsa
Ahaa, lähestymme puudelin ydintä. Mutta Thaimaan kauniin luonnon keskellä ei kannata kelata vanhoja juttuja, vaikka sensaationhaluinen lukijakunta (minäkin) on jo korvat höröllään.
Naisten keskuudessa löytyy harvoin solidaarisuutta, mutta tunnen suurta myötätuntoa ex-vaimoasi kohtaan. Kaikkien riippuvaisuuksien takana on tyytymättömyys itseensä, kun ei ole löytänyt sitä ihan omaa paikkaansa yhteiskunnassa tai ei saanut haluamaansa arvostusta. Alkoholilla sitten turruttaa ajatuksensa.. Mutta en nyt olettele tämän enempää. Ja sori tästäkin, jos menin liian pitkälle.
Napsautan blogisi päivittäin ruudulle ja luen suurella mielenkiinnolla taitavan sulavaa kuvaustasi noin kaukaisen maan oloista.
Osaatko jo paikallista kieltä?
Oletko miettinyt, kuinka voisit (halutessasi) integraatioitua uuteen yhteisöön? Vaikka perustamalla enkun- tai tietokonekurssin. Onko siellä koulu lähellä? Tai aikuisopetuslaitosta?
Taidan kysellä liian "ronkelin" läntisesti :)
Nuo "ronkelijutut" integroitumisesta ovat sinänsä kiehtovia, mutta vaatisivat jo laajempaa selvittelyä. Koulu on tässä lähellä, kursseja en meinaa rakentaa eikä laitosmuotoinen opiskelu saati opetus ole minun heiniäni tässä vaiheessa.
MOOOO,
Nauti olosta ja elosta - tarkeinta on etta aamulla heratessaan etta illalla nukkumaan mennessa voi olla tyytyvainen!
Mul o ollu kesan jalkeen liian vahan aikaa lukea mitaan netista, mutta enkohan heita taas jotain sanoja takaisin tata tai toista kautta...
M
Lähetä kommentti