torstaina, lokakuuta 16, 2008

Buddhalaismunkkien muonitus

Eilinen oli tärkeä päivä monelle thaimaalaiselle, joten minäkin seurasin vaimoani hänen kotikylänsä vierellä olevan temppelin järjestämään tilaisuuteen, missä lähiseudun asukkaat jakoivat muonaa munkeille. Siitä tässä muutaman kuvan mittainen tarina.

Portilta temppelialueelle johtava tie oli reunustettu pöydin, joiden äärelle paikalliset "seurakuntalaiset" asettuivat mukanaan ruokaa ja rahaa ojennetavaksi munkeille – joille tämän juhlapäivän anti muodostaa merkittävän osan heidän tavanomaisen toimeentulonsa ja elintarpeiden tyydyttämisestä.

Munkkien kulkueen kärkijoukkona kulki kaksi kaveria, jotka määräsivät tahdin suuren kumistimen iskuin.

Täyskäännös portin luona, mistä sekä pöytärivi että jekelu alkoivat. Riisiä kunkin munkin henkilökohtaiseen ruokamaljaan ja erilliselle tarjottimelle sekä rahaa että muut antimet. Vierellä seurasivat avustajat, jotka tyhjensivät astiat ajoittain, jotta lisää anteja mahtui kaiken aikaa. 

Kukin antoi kykyjensä mukaan, joku ehkä vain kolikoita ja vähäisen määrän riisiä, toiset seteleitä ja myös kukkia, hedelmiä, kuivamuonaa, säilykkeitä jne. Itse olimme koonneet ojennettavaksi  pienet muovipussukat, joissa oli juomaa, nuudeleita, tonnikalaa, omena, pikkuisen makeaakin maisteltavaa ja appelsiinimehua.

Myös toisin päin – munkit puolestaan antoivat vierailleen kiitoksensa annospusseissa, sisältäen sopivan makeaa tahmaista tahnaa, jonka nimi jäi itselleni epäselväksi, mutta maku oli mainio.

Ja kyllä kyläläisiä riitti, etupäässä naisia, joille ruokahuolto on muutoinkin ominta puuhaa. Itse olin paikalla ainoana muusta maasta kotoisin olevana.

Kun ruoka oli jaettu, siirryttiin temppelin avaraan saliin, missä munkit asettautuivat sivuseinällä olevalle korokkeelle ja yleisö laajalle lattialle, Tässä vaiheessa mukana oli enää suurimmaksi osaksi naisia ja lapsia miesten jo poistuttua koteihinsa tai viihtyen mieluummin pihamaalla. 

Aluksi käytiin läpi muutamat rituaalit ja munkit latasivat ilmoille mumisevat liturgiansa. Sitten päästiin asiaan ja syötiin yhdessä – munkit omissa ryhmissään ja yleisö nauttien niitä nyyttiaineksia, joita heille oli sinne asetettu tarjolle.

Itse lähdin kiertelemään temppelialuetta etsien muutakin kuvattavaa kuin tavanomaisen kauniit sisätilat. 






4 kommenttia:

Art Tšupukka kirjoitti...

Oc, kannattaisi ehkä blogin lisäksi perustaa nettiin ilmainen valokuva-albumi missä voisi katsella noita hienoja kuviasi, koska kollaaseina ne menee ihan hukkaan.
Kuvat ovat liian pieniä eikä mitkään hienot yksityiskohdat toistu katsojalle.
Varsinkaan jos sattuu olemaan tällainen aikuinen nainen jota jo ikänäkö vaivaa :)
Oletko huomannut että minun blogissani on diaesitys?
Voisit tarkkasilmäisimmille katsojille duunata kuvistasi vastaavan.

Art Tšupukka kirjoitti...

Diaesitys on "Uteliaan Kissan" puolella.

Old Chap kirjoitti...

Hyvä palaute ja joudun olemaan samaa mieltä. Noissa postimerkin kokoisissa olisi pari hyvinkin herkullista, joita ei nyt sitten kukaan kunnolla näe.

Jos mulla ei olisi tällä hetkellä muuta tuottavaa tekemistä, korjaisin asian heti. Vaan nyt en todellakaan ehdi ja huomenna tulevat taas uudet kuvat.

Mutta tästä alkaen pyrin syöttämään originaalit järjestelmään suuremmassa koossa, jolloin voitte kuvaa napsauttamalla saada sen paremmin esille lähempää tarkastelua varten.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvia kuvia ja mielenkiintoinen tarina.
Kivaa jos joskus kuvat ovat isompia, koska taallakin alkaa tuo 'ikanako' haitata ja silmalasit ovat aina jossain muualla :-)

Viikonloppuja!