Perheen kalaretki

Maaseudun maisema on kaunis, päivä paahtavan lämmin ja kun se sattuu sopivalle kohdalle lähdetään kalaretkelle kylän lähellä laiskasti virtaavan joen rantamille. Perhe ja myöskin ystävät, keitä nyt sattuu sopivasti olemaan paikalla mukaan tulijoiksi.


Joen vesi on puhdasta, mutta savisen uoman  samentamaa. Rannan tuntumaan aidataan verkolla alue, jonne en olisi voinut kuvitella kalojen jäävän odottelemaan saaliiksi joutumistaan, sen verran verkon asentaminen tuotti loisketta. Mutta niin vain niitä sieltä saaliiksi saatiin, joskin suurimmat olivat livahtaneet viisaina tiehensä.


Märkää puuhaa tietenkin. Verkko kiinnitetään narujen vahvistamana pohjaan tungettujen riukujen varaan. Kalastuksen kaikki toimet ovat yksin miesten keskeistä puuhaa, naiset ja lapset odottavat vuoroaan – heidän tehtävinään ovat jälkitoimet, saaliin perkaaminen ja valmistaminen ruuaksi.


Saataisiinko täältä suurempia? Pyydyksiä ei tyydytä sijoittamaan yksin rannalle. Laajempi verkko levitetään miehissä joen keskelle mittavaksi aitaukseksi, jonne voisi uskoa vonkaleidenkin osuvan paremmalla onnella. Mutta sitten – miten se itse kalastus sujuu?

Kalat huumataan ja kootaan talteen ...

Pojilla on mukanaan pussillinen lastuja, jotka on veistetty tietystä pensasmaisesta puusta. Näitä lastuja ripotellaan sitten kourallinen aidatun alueen keskelle, missä ne erittävät sisältämäänsä huumaavaa ainesta veteen ja muutaman minuutin kulutua alkaakin pintaan nousta pökertyneen oloisia kaloja. Laiskasti liikehtivät pikkukalat ja muutama suurempikin kootaan siitä haavien avulla koreihin käsin ja hyvää saalista naureskellen. Helpon ja hauskan tuntuista puuhaa. 

Kysyn onko kukaan kokeillut noiden huumaavien lastujen vaikutusta ihmisiin ja saan vastauksen, josta ymmärrän perimätiedon kertovan, ettei olla mutta tiedetään hyvin, ettei myöskään toimi eikä siten kannata farangin innostua niitä pureskelemaan. 

Kalastuksen päätteeksi kootaan verkot ja siirrytään läheisen niityn reunamille.

Kalakeitto porisee naisväen toimesta avonuotiolla ja yksi suuremmaksi saaliiksi saaduista kaloista kypsyy hiilloksen loimussa. Lisäksi on tarjolla kotoa mukaan tuotuja lisukkeita, tietenkin myös riisiä ja jäissä jäähdyteltyjä juomia – pojille täysi laatikollinen olutta, jonka merkki on paikalliseen tapaan Leo.


Lähes koko joukko koolla, pojat sivummalla Leo-laatikon äärellä. Vanhemmat miehet nostavat vielä samaan aikaan joesta toisenkin saaliin saadakseen vietävää myös kotiin asti – antaakseen naapurillekin osansa, kuten täällä on tapana. 

Kiehtova tapa kalastaa ja miellyttävää nähdä käytännössä, miten ihmiset toimivat keskenään kyläyhteisöissä, perheet, sukulaiset ja ystävät sekä naapurit – viihtyen toistensa seurassa ja auttaen kuin itsestään selvänä asiana myös niitä, jotka muutoin joutuisivat kärsimään puutteesta. Pohjoismaissa siitä vain puhutaan – täällä toimitaan käytännössä.

Kutsu myös ystäväsi lukemaan tätä blogia: Lähetä nyt vihje tämänpäiväisestä jutusta kalastusta harrastaville kavereillesi. Anna osoitteeksi http://thaimaansuomalainen.blogspot.com