Aitoja vai väärennöksiä?

Kun tulet lomallesi Thaimaahan, älä turhaan täytä laukkujasi vanhoilla vaatteilla. Äläkä itse asiassa ota sitä vanhaa laukkuakaan mukaan, vaan osta täältä uusi. Thaimaassa voit tehdä hankintoja huomattavan edullisin hinnoin.

Isokokoisen miehen ei tarvitse edes haaveilla vaateostoksista Prasatissa. Täällä on perjantaisin isot iltamarkkinat ja siellä mitä tahansa – paitsi itseni mittaisten aikuisten kokoja. Hymyilevät hämillään, jos kyselen olisiko XXL-koon paitoja tai sandaaleita numero 12. Täältä on siis pakko ajaa pukeutumisen vuoksi 400 kilometriä Bangkokiin, missä on tarjolla kaikkea kaiken kokoisille.


Mutta muutoin Thaimaassa on tarjolla kaikkea. Markkinapaikoilla myös runsaasti kunnollisia merkkituotteita, joita en osaa mennä lähemmänkään tarkastelun jälkeen piraateiksi sanomaan muun kuin hinnan perusteella. Samaan hengenvetoon kyllä myönnän, että on tarjolla myös väärennöksiä, mutta yhtä lailla täysin merkittömiä tuotteita, joiden laatutaso puolestaan on erinomainen.

Esimerkiksi heitän sen, että ostin viimeksi Pattayan markkinoilta Dieselin farkut, joissa olivat kaikki merkkituotteen ominaisuudet ja tuotelaput paikoillaan, samoin kuin eurooppalaiset myyntialueet kattava hintalappu. Siihen painettu ohjehinta oli 180 euroa. Markkinoilla maksoin niistä vain pyydetyt 600 bahtia (tämänpäiväisen kurssin mukaan 12,90 euroa).

Jos kuitenkin haluat olla varma tuotteiden aitoudesta, mene ihmeessä huippuliikkeisiin niin saat ehdottomasti aitoja valmisteita. Niitäkin siis on saatavissa täydellä varmuudella, etkä joudu todellakaan mistään tinkimään. Se olisi jopa sopimatonta siellä, missä pelkästään hinnan tiedustelu osoittaa sinun olevan väärässä liikkeessä. Vain köyhät kyselevät …

Prasatissa asuessa ei ainakaan yhteisö aseta paineita pukeutua trendikkäästi – casual wear on vähällä kuitattu  ja siitä muunlaisesta elämänmenosta kerron jälleen huomenna lisää.

Pysy mukana päivittäin ja kutsu myös ystäväsi blogini lukijoiksi.

Huom: Kyllä niitä saa!

Sanoin pari päivää sitten väärin, että Thaimaan Suomalainen -lehti olisi ostettavissa vain Pattayalta. Ystäväni Gizmo kuitenkin muistuttaa, että lehti on myynnissä myös Bookazinen myymälöissä kaikissa Thaimaan suomalaiskohteissa ja Bangkokissa.

Kuumailmapallo

Thaimaassa on usein tapana lähettää taivaalle kuumailmapalloja liittyen erilaisten tilaisuuksien rituaaleihin. Koska voisit harrastaa vastaavaa puuhailua itsekin lähes missä tahansa, näytän tässä vaiheittain, miten hommat thaimaalaisen temppelin pihalla toteutettiin.

Tarvitset aluksi sen "pallon" (joka voi olla muunkin muotoinen), pienemmän tai suuremman. Sen tulisi olla valmistettu mahdollisimman kevyestä materiaalista muodostaen tiiviin pussin, jonka alapäästä siihen syötetään kuumaa ilmaa. Siis ihan sama periaate kuin niillä isoilla kuumailmapalloilla, jotka kuljettavat matkustajiakin mukanaan.

Tässä tapauksessa kuumaa ilmaa tuotettiin ränniputken kautta, jonka alapäähän oli lisätty palotilaksi mutka. Siinä poltettiin kekäleitä, jolloin kuumaa ilmaa nousi putkea pitkin palloon.

Pallo täyttyy hiljalleen ja pysyy hyvinkin pian pitelemättä pystyssä – jolloin sitä joutuu jopa pidättelemään kaksin käsin, ettei pallo karkaisi taivaalle ennen aikojaan. 

Terveisiä taivaalle – tässä kosketellaan palloa antaen sille henkistä voimaa mukaan. Vai oliko se sitten niinpäin, että sitä sai siitä itselleen?

Tässä lähtee! Sinne se nousee korkeuksiin tyylikkäästi ja aloittaa matkansa tuulten mukana jonnekin.

Huom: Nyt voit nähdä kuvat myös tuplasti suurempina! Kun napsautat blogini kuvia (tästä päivästä alkaen) voit tarkastella niitä nyt tuplasti suurempana (max. 800 pikseliä).

THAIMAAN TELEVISIO KERTOI SUOMEN JALKAPALLOTULOKSISTA

Minä en ole milloinkaan ollut innostunut fudiksesta, mutta vaimoni tapittaa lajia televisiosta ihan mielellään. Ja nyt hän pääsi uudet uutiset kuultuaan suorastaan riekkumaan suomalaisten menestyksestä viherkentillä:

– Suomi pelasi Venäjää vastaan ja teki kaksi maalia, Venäjä vain yhden!

– Sepä oli hyvä. En tiennyt, että me ollaan fudiksessa niin taitavia.

– Yes, hi-hi! Venäjä voitti 3-0 kun Suomi potki pallot omaan maaliin. 

Kiitos vaan. Onhan se joskus todella rattoisaa olla suomalainen. 

EXTRA

Kyllä, kuten jotkut ovat havainneet, asun hyvinkin lähellä Kambodzan rajaa Surinin provinssissa. Voisin siten helposti polkaista mopolla sinne, missä juuri nyt on rauhatonta.

En kuitenkaan ryhdy penkomaan blogissani politiikkaa – elleivät asiat sitten venähdä niin pitkälle, että ihan kotiovelle kolkutetaan. En myöskään ole kirjoittanut sanaakaan viimeaikaisista tapahtumista Bangkokissa. Silti mekin seuraamme uutisia – arkisen elämän jatkuessa ympärillämme totutuissa uomissaan. Ja siitä taas lisää huomenna.

Kerro tästä blogista ystävillesi ja houkuta heidätkin lukemaan. Anna vihjeeksi ja linkiksi osoite http://thaimaansuomalainen.blogspot.com 

Buddhalaismunkkien muonitus

Eilinen oli tärkeä päivä monelle thaimaalaiselle, joten minäkin seurasin vaimoani hänen kotikylänsä vierellä olevan temppelin järjestämään tilaisuuteen, missä lähiseudun asukkaat jakoivat muonaa munkeille. Siitä tässä muutaman kuvan mittainen tarina.

Portilta temppelialueelle johtava tie oli reunustettu pöydin, joiden äärelle paikalliset "seurakuntalaiset" asettuivat mukanaan ruokaa ja rahaa ojennetavaksi munkeille – joille tämän juhlapäivän anti muodostaa merkittävän osan heidän tavanomaisen toimeentulonsa ja elintarpeiden tyydyttämisestä.

Munkkien kulkueen kärkijoukkona kulki kaksi kaveria, jotka määräsivät tahdin suuren kumistimen iskuin.

Täyskäännös portin luona, mistä sekä pöytärivi että jekelu alkoivat. Riisiä kunkin munkin henkilökohtaiseen ruokamaljaan ja erilliselle tarjottimelle sekä rahaa että muut antimet. Vierellä seurasivat avustajat, jotka tyhjensivät astiat ajoittain, jotta lisää anteja mahtui kaiken aikaa. 

Kukin antoi kykyjensä mukaan, joku ehkä vain kolikoita ja vähäisen määrän riisiä, toiset seteleitä ja myös kukkia, hedelmiä, kuivamuonaa, säilykkeitä jne. Itse olimme koonneet ojennettavaksi  pienet muovipussukat, joissa oli juomaa, nuudeleita, tonnikalaa, omena, pikkuisen makeaakin maisteltavaa ja appelsiinimehua.

Myös toisin päin – munkit puolestaan antoivat vierailleen kiitoksensa annospusseissa, sisältäen sopivan makeaa tahmaista tahnaa, jonka nimi jäi itselleni epäselväksi, mutta maku oli mainio.

Ja kyllä kyläläisiä riitti, etupäässä naisia, joille ruokahuolto on muutoinkin ominta puuhaa. Itse olin paikalla ainoana muusta maasta kotoisin olevana.

Kun ruoka oli jaettu, siirryttiin temppelin avaraan saliin, missä munkit asettautuivat sivuseinällä olevalle korokkeelle ja yleisö laajalle lattialle, Tässä vaiheessa mukana oli enää suurimmaksi osaksi naisia ja lapsia miesten jo poistuttua koteihinsa tai viihtyen mieluummin pihamaalla. 

Aluksi käytiin läpi muutamat rituaalit ja munkit latasivat ilmoille mumisevat liturgiansa. Sitten päästiin asiaan ja syötiin yhdessä – munkit omissa ryhmissään ja yleisö nauttien niitä nyyttiaineksia, joita heille oli sinne asetettu tarjolle.

Itse lähdin kiertelemään temppelialuetta etsien muutakin kuvattavaa kuin tavanomaisen kauniit sisätilat. 

Lisää lukemista!

Thaimaan Pattayalla ilmestyy suomenkielinen lehti, jonka sisällöstä vastaa "Gizmo" eli toimittaja A. Juhana Keronen. Lehden taloudellisena taustavoimana on Pattaya People Group (Dragon Enterprises Co. Ltd) ja lehden nettiversion löydät osoitteesta www.thaimaansuomalainen.com

Gizmo tuli Thaimaahan jokunen vuosi sitten Espanjan Aurinkorannikolta, missä hän jo ennen muuttoaan hankki kokemuksia toimittajan työstä mm. Olé-lehden kustantajan palveluksessa. Eikä siinä suinkaan kaikki. Tämän kielitaitoisen kaverin historiasta löytyisi runsaastikin värikkäitä tarinoita, joita en tässä ryhdy kertomaan, joskin mielelläni julkaisisin jonakin päivänä uudelleen haastattelun, jonka tein hänestä vuonna 2005. Mainitsen kuitenkin houkuttimeksi A. Juhana Kerosen ensimmäisen kirjan tiedot: Midnight Club - elämää ilotalon isäntänä (ISBN 1-930762-77-1).

Mutta takaisin tuohon lehteen – voit siis lukea sen nettisivuja ilmaiseksi, vaan paperille painettu lehti maksaa, joten sen saamiseksi joudut matkustamaan Pattayalle. Yritin jopa tilata sen itselleni Prasatiin, mutta Gizmo ei luota täkäläisen postin palveluun. Sen mukaisesti saanevat muutkin tyytyä siihen, mitä netistä on luettavissa. Pattayan kävijöille suositan lehteä kuitenkin, joten ostakaa se ihmeessä siellä ollessanne omaksi!

Suomessa Thaimaan suomalainen -lehteä voi tiedustella Siam Housesta www.siam-house.fi

Tämmöistä keskiviikkona, jolloin ajelemme anivarhain aamulla jonkin matkan päähän Bantadon kylään, mistä saanen uutta jutunaihetta buddhalaisille tärkeän päivän juhlallisuuksista paikallisessa temppelissä. 

Puhetta parturista ja pennosista

Prasatissa on tietenkin muitakin partureita, mutta kun tästä yhdestä tykkään, niin en enää muualle mene.

Turhaa muuten vältellä näitä paikallisia palveluita. Kyllä useimmat osaavat asiansa ja monet jopa erinomaisen hyvin. 

Vähän saattaa silti kummastuttaa, kun tulee laskun aika: Hiusten huolellinen leikkaus 50 bahtia – ymmärsinkö oikein, kyllä!

Suhteutetaan kuitenkin asioita. Pattayalla maksoin parturin palvelusta siistissä liikkeessä jopa 200 bahtia ja Espanjassa kesällä vastaava hiusten leikkaus maksoi n. 500 bahtia. Suomen hintatasosta en tiedä mitään, mutta eipä ole tarpeenkaan.

Pattaya on monissa asioissa tuplasti kallis, kun vertaan hintoja Prasatiin. Vaan onhan siellä myös paljon rahakkaita maksajia. Erityisen paljon turisteja, jotka huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan pulittaen kaikesta enempiä ajattelematta sen, mitä pyydetään.

Siihen samaan olin minäkin tietysti vasta maahan saapuneena tottunut. Kun kaikki on itselle halpaa ei tule edes ajatelleeksi, miten toinen osapuoli toimii ja minkä kuvan annat mahdollisesti siinä samalla itsestäsi. 

Sopeutuminen paikallisiin olosuhteisiin opettaa ajattelemaan toisin. Tieto lisääntyy ja opit arvostamaan rahaa toisella tavalla. Ja samalla käyttäytymään myös maksun hetkellä niin, että annat maksun saajalle toisenlaisen tunteen – ihmisenä.

Thaimaassa duunarin aivan kelvollinen päiväpalkka saattaa olla 100-200 bahtia. Englanninkielen ja tietokoneen käytön hallitseva assistentti voi ansaita 12 000 bahtia kuukaudessa, kun turisti tuhlaa enemmänkin muutamassa päivässä. 

En suinkaan ryhdy tässä neuvomaan, miten sinun pitäisi omia rahojasi Thaimaassa käyttää, mutta pyri kuitenkin funtsimaan hieman sitä, mitä tunteita herätät toisissa ihmisissä. Paikalliset toki arvostavat tippejä, mutta jos käyttäydyt holtittomasti, saatat menettää kasvosi.

Entä sitten, kun oma parturissa käyntini maksaa Prasatissa 50 bahtia. Annanko tytölle tippiä 10 % vaiko 40 % vai maksanko palvelusta samantien satasen? 

Tällä kertaa en antanut mitään, sillä edellisellä kerralla tippasin 20 bahtia ja ehkäpä annan saman verran taas seuraavalla. Kaikki on suhteellista, mutta suhteeni parturiin vaikuttaa toimivan näin moitteettomasti. Tunnen olevani mieluisa asiakas ja hän myös osoittaa sen.

Huomenna taas uusia juttuja – pysy mukana ja lähetä tämän blogin osoite myös ystävillesi http://thaimaansuomalainen.blogspot.com

Iloitsen alati uusista lukijoista ja olen suorastaan tyytyväinen, jos sinäkin tulet tänne päivittäin yhä uudelleen. Kiitokseni voit lukea vilkaisemalla eilisen jutun kommentit ... 

Englantilainen lounas

En ole yli kymmeneen vuoteen ulkomailla asuessani tarttunut englantilaiskuppiloiden lounastarjouksiin: Sunday roast, Yorkshire pudding ... etc. 

Eilen kuitenkin päätin toisin. Gary's mainosti lammasta, joka kuuluu ehdottomasti kärkipäähän suosikkisyötävien eläinten listallani. Lisähoukuttimena toimi jälkiruuaksi luvattu omenapiirakka.

Eipä näytä hassummalta, eihän? Mintusta tosin ei tietoakaan, mutta muutoin näyttävä ja kauniisti lautaselle aseteltu annos. Monin verroin komeampi kokonaisuus, kuin vaimoni itselleen valitsema thairuoka – joskin oli hinnoissakin eroa.

Entä maku? Thaimaassa syömiini muihin eurooppalaisiin aterioihin verrattuna ihan kelpo, mutta väkisinkin ryhdyin muistelemaan niitä lammasruokia, joita olen maistellut menneinä aikoina muualla. Kreikan saaristossa eritoten, mutta myös Espanjassa. 

Erityisen kiitoksen annan kasviksista, joita ei oltu kypsennetty liian pehmeiksi. Kastike oli makeahkon tahmean makuista ja liha selkeästi lammasta, mutta ehkä liiaksi kuivahtaneesta paistista veistetty. Silti kokonaisuus miellytti – sain mitä tilasin ja maksamalleni rahalle ainakin sen veroisen vastineen.

Englantilaisen lounaan hinta oli 295 bahtia, jota sopii verrata vaimoni thairuokaan 75 bahtia. Thaimaassa maksat itsesi aina kipeäksi, jos syöt eurooppalaisia aterioita – siinä toinenkin syy itselleni siihen, että suosin täällä thairuokia. 

Toisin sanoen: Vaimoni söi ja joi pullollisen vettä yhteishintaan 110 bahtia (minkä verran muuten maksoimme edellisenä iltana molempien ruokailuista yhteensä, kun söimme katukeittiön antimia ja joimme vettä). Oma lounaani ja olut maksoivat 360 bahtia, joten kokonaisuudesta pulitimme niukkoine tippeineen lähes 10 euroa. 

Ei paha kuitenkaan, kun muistelen kesällä Suomessa maksamiamme hintoja. Jos siis jompaan tai kumpaan suuntaan saan vapaasti matkustaa, niin tänne tulen aina mieluummin – myös makujen vuoksi.

Puhutaan pois ...

Olen tietenkin perso kommenteille, joista sitten iloitsen vaikka en oikopäätä kaikkiin vastaisikaan. Nyt poimin niistä kuitenkin muutaman sunnuntain kunniaksi:

Kiitos taas tekstistäsi. Osasyyllisenä olosuhteisiisi...

Nostin ensimmäiseksi Thapsan, joka on ikivanha työkumppani ja kaverini. Hän ansaitsee hyvinkin erityismaininnan julkisin kiitoksin houkuteltuaan minut matkalle, jonka myönteisenä tuloksena nyt elän täällä onnellisin mielin.

Osaatko jo paikallista kieltä? Oletko miettinyt, kuinka voisit (halutessasi) integraatioitua uuteen yhteisöön?

Olen opetellut arkisia sanontoja (sekä elekieltä), mutta käyttötaitoon on pitkä matka. Kotona puhumme englantia, luen ja kirjoitan paljon suomeksi, mutta ... kielitaito olisi tietenkin ensimmäinen ja ehdoton edellytys mahdollisuudelle integroitua, minkä koen toisaalta mahdottomaksi jo mittavan ulkoisen olemukseni vuoksi. 

Tuttuja alkaa kuitenkin kertyä ja varsinkin vaimoni kotikylässä käydessämme huomaan ylittäneeni jonkin kynnyksen – mittarina katsekontaktit, juttelujen avaukset ja vaimoni tulkkaamat mielipiteiden sekä tietojen vaihdot. 

Yksi tärkeä tekijä on tietenkin myös paikallisten tapojen omaksuminen. Eristäytyminen olisi helppoa yhteisössä, joka pyrkii huomaavaisuuttaan tarjoamaan vieraalle mahdollisuuden olla oma entinen itsensä.

1) Odotan juttuja expatriottien elämästä siellä!  2) Oleskeleeko siellä Prasatissa muita suomalaisia? Itse oleilen teistä n. 30-40 km päässä (länteen), silloin kun siellä olemme, enkä ole törmännyt yhteenkään.

Englantilaisia on sitten kaikkialla ja niin täälläkin. Paikkakunnalla on kolme brittien (thaivaimoineen) ylläpitämää nautintapaikkaa. Kaksi baaria vieretysten, Harley Bar sekä Gary's, joka tarjoilee myös ruokaa ja myy minimarketissa "kotimaisia" herkkuja. Tässä lähellämme puolestaan on majoitusliike, josta voit kurkistaa lisätietoja osoitteesta http://www.leelaprasat.com – ja sen isäntänä toimii ihan mukava heppu nimeltään James.

Lisäksi olen havainnoinut yhden saksalais-thaimaalaiseksi ilmoittautuvan ruokapaikan (jossa ei tiedustelukäynnin aikana ollut muuta europpalaista näkyvillä kuin nimikyltti) ja saanut käyntikortin, jossa farangi-thai pariskunta tarjoaa thaihierontaa.

Joku väitti täällä asustavan talviaikaan jopa 400-500 ulkomaalaista, mutta sihen en osaa uskoa, ellei aluetta laajenneta koskemaan koko Surinin provinssia. Omat havaintoni Prasatista parin viime vuoden kuluessa ja nyt asumiseni aikana saadut näkymät eivät anna noin suurelle määrälle uskottavuutta. 

James sen sijaan sanoi tuntevansa ainakin kolme suomalaista, jotka ovat vierailleet hänen luonaan – mutta asuvat muualla. Saatan siis olla ainoa täällä asuva suomalainen, ainakin toistaiseksi. Jos muuta tiedätte, niin kertokaa!

Ja joo, olenkin ajatellut tehdä noista expateista jonkinmoisen tutustumiseen tähtäävän jutun blogiini jonakin päivänä, jos en muutoin, niin ainakin tukeakseni paikallista yrityselämää.

Kiitos sinulle, että viitsit ja jaksat kirjoitella päivittäin elämästäsi siellä Thaimaassa.

Kiitos itsellenne siitä, että lukijamäärä tuntuu kasvavan kaiken aikaa. Ottaahan tämä aikansa ja vaivaakin syntyy, mutta mielikseni kirjoitan ainakin niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Jätä nuo tilastot.

Hah-hah, mielestäni on avartavaa tarkkailla, paljonko teitä lukijoita käy täällä päivittäin, kuinka pitkään viivytte, mistä tulette ja mitä selaatte. Tilastoja voidaan tosin lukea ja tulkita miten tahansa, joten julkistan vain todellisten lukijoiden määrän – etten valehtelisi edes itselleni.

Arvostan blogiasi OC, ja toivonkin, että ihmiset ottavat erilaisen asenteen Thaimaan matkailuun ja thaimaalaisiin ihmisiin.

Siinäpä se. Olet kiteyttänyt tuohon tärkeän motivaationi ja tavoitteeni täydellisesti. Ja annat samalla kiitoksen, joka kannustaa jatkamaan.

Suurin niistä on ...

Niin pysyvät nyt nämä kolme; tuote, mainonta ja pakkaus, 

mutta suurin niistä on pakkaus.
Korinttolaiskirjettä 13:13 mukaellen – OC

Tuttu juttu vanhastaan myös kosmetiikan sektorilta ja silloin tällöin siitä puhutaan myös elintarvikkeiden osalta Euroopassa. Mutta vasta Thaimaassa olen törmännyt todelliseen epätoteen ostaessani vaikkapa pienen pussillisen perunalastuja. Täällä pakkauksen koko ei todellakaan kerro sitä, miten vähän saat. Vaan ei hintakaan ole huima, vain 10 bahtia.

Tuosta sen näet: Kun avaat lastupussin rouskutellaksesi nautinolla rapeita herkkuja, huomaat itse pakkauksen olleen sen sisältämille tuotteille turhan suuri ja ostaneesi siten enimmäkseen tyhjää tilaa.  

Valitanko – no en tietenkään. Pakkauksen takasivulla olisi luonnollisesti pienellä präntättynä täydellinen tuotetiedosto ja sieltähän samalla selviäisi, montako grammaa lastuja pussi pitää sisällään. Sen kuin tässä vain kertoilin lauantaiaamun viihteeksi, mitä mieleeni juolahti.

Enkä edes viittaa politiikkaan tai siihen, miten monet Thaimaahankin lentävät turistit muuttuvat muutaman tunnin lentomatkan aikana kahden viikon miljonääreiksi – ainakin täällä osoittamastaan käytöksestä päätellen – ja saavat samantien päähänsä esittää taustoikseen muuta kuin todellisuudessa ovat saaneet aikaan.

Hoh-hoijaa. Liekö silläkään sitten suurempaa seksuaalista merkitystä täällä hymyn maassa, missä kasvot kertovat usein yhtä, vaikka sydän tuntee toista. Mikä edelleen auttaa monia vääriä farangeja pysymään lujina uskossaan siihen, mitä eivät ole.

Perheen kalaretki

Maaseudun maisema on kaunis, päivä paahtavan lämmin ja kun se sattuu sopivalle kohdalle lähdetään kalaretkelle kylän lähellä laiskasti virtaavan joen rantamille. Perhe ja myöskin ystävät, keitä nyt sattuu sopivasti olemaan paikalla mukaan tulijoiksi.


Joen vesi on puhdasta, mutta savisen uoman  samentamaa. Rannan tuntumaan aidataan verkolla alue, jonne en olisi voinut kuvitella kalojen jäävän odottelemaan saaliiksi joutumistaan, sen verran verkon asentaminen tuotti loisketta. Mutta niin vain niitä sieltä saaliiksi saatiin, joskin suurimmat olivat livahtaneet viisaina tiehensä.


Märkää puuhaa tietenkin. Verkko kiinnitetään narujen vahvistamana pohjaan tungettujen riukujen varaan. Kalastuksen kaikki toimet ovat yksin miesten keskeistä puuhaa, naiset ja lapset odottavat vuoroaan – heidän tehtävinään ovat jälkitoimet, saaliin perkaaminen ja valmistaminen ruuaksi.


Saataisiinko täältä suurempia? Pyydyksiä ei tyydytä sijoittamaan yksin rannalle. Laajempi verkko levitetään miehissä joen keskelle mittavaksi aitaukseksi, jonne voisi uskoa vonkaleidenkin osuvan paremmalla onnella. Mutta sitten – miten se itse kalastus sujuu?

Kalat huumataan ja kootaan talteen ...

Pojilla on mukanaan pussillinen lastuja, jotka on veistetty tietystä pensasmaisesta puusta. Näitä lastuja ripotellaan sitten kourallinen aidatun alueen keskelle, missä ne erittävät sisältämäänsä huumaavaa ainesta veteen ja muutaman minuutin kulutua alkaakin pintaan nousta pökertyneen oloisia kaloja. Laiskasti liikehtivät pikkukalat ja muutama suurempikin kootaan siitä haavien avulla koreihin käsin ja hyvää saalista naureskellen. Helpon ja hauskan tuntuista puuhaa. 

Kysyn onko kukaan kokeillut noiden huumaavien lastujen vaikutusta ihmisiin ja saan vastauksen, josta ymmärrän perimätiedon kertovan, ettei olla mutta tiedetään hyvin, ettei myöskään toimi eikä siten kannata farangin innostua niitä pureskelemaan. 

Kalastuksen päätteeksi kootaan verkot ja siirrytään läheisen niityn reunamille.

Kalakeitto porisee naisväen toimesta avonuotiolla ja yksi suuremmaksi saaliiksi saaduista kaloista kypsyy hiilloksen loimussa. Lisäksi on tarjolla kotoa mukaan tuotuja lisukkeita, tietenkin myös riisiä ja jäissä jäähdyteltyjä juomia – pojille täysi laatikollinen olutta, jonka merkki on paikalliseen tapaan Leo.


Lähes koko joukko koolla, pojat sivummalla Leo-laatikon äärellä. Vanhemmat miehet nostavat vielä samaan aikaan joesta toisenkin saaliin saadakseen vietävää myös kotiin asti – antaakseen naapurillekin osansa, kuten täällä on tapana. 

Kiehtova tapa kalastaa ja miellyttävää nähdä käytännössä, miten ihmiset toimivat keskenään kyläyhteisöissä, perheet, sukulaiset ja ystävät sekä naapurit – viihtyen toistensa seurassa ja auttaen kuin itsestään selvänä asiana myös niitä, jotka muutoin joutuisivat kärsimään puutteesta. Pohjoismaissa siitä vain puhutaan – täällä toimitaan käytännössä.

Kutsu myös ystäväsi lukemaan tätä blogia: Lähetä nyt vihje tämänpäiväisestä jutusta kalastusta harrastaville kavereillesi. Anna osoitteeksi http://thaimaansuomalainen.blogspot.com

Kiusaavatko ötökät?

Eurooppalainen kohtaa Thaimaassa usein tuttuja, mutta kuitenkin vieraan oloisia ötököitä. Minua ryhtyivät kiusaamaan työpöydälle ilmestyneet pienenpienet muurahaiset ...

Harmin aiheena oli ennen kaikkea se, että oletin niiden marssivan joukolla myös tietokoneeni uumeniin ja tekevän siellä ties mitä. 

Keittiössä ja talon muissa kohteissa niitä riitti samalla tavoin. Jos jätit vähäisiäkin murusia jonnekin, ilmestyi sinne ällistyttävän äkkiä ötököiden armeija, muodostaen suoranaisen mustan juovan kulkutiestä, jota pitkin kohteeseen mentiin ja sieltä tultiin.

Thaimaalainen vaimoni tiesi lääkkeen. Menimme markkinoille ja eräästä teltasta sitten löytyi kauppiaalta kuvan mukainen pakkaus, sisällä puikko, joka on täsmälleen kuin kouluissa käytetty taululiitu.

Rajasin sillä työpöydän reunukset ja siihen loppuivat muurahaishavainnot. Sama juttu keittiössä, pihaoven vierustalla, kylpyhuoneessa ... ei ötökän ötökkää enää siellä, minne oli liidulla vedetty viivat!

Paras osoitus liidun tehosta on se, että työpöytää on pyyhitty viivoituksen jälkeen puhtaaksi säännöllisesti, jolloin liitujälkiä ei havaitse enää ihmisen silmin, mutta edelleen – yli kaksi viikkoa käsittelyn jälkeen – muurahaisista ei tietoakaan. 

Suosittelen siis tätä tuotetta itse kullekin – ja ehkä se toimisi samalla tavoin myös Suomessa, joten ostakaa sellainen kokeeksi tai matkamuistoksi, kun vierailette Thaimaassa (printtaa kuva ostoslistaksi ja kysy tuotetta kaupoista). 

Kun nälkä yllättää

Kun Thaimaassa nälkä yllättää, on hyviä ruokapaikkoja aina lähellä.

Hyvä ravintola ei ole välttämättä sen näköinen. Voit yllättyä tyytyväisin mielin jopa ihan tavallisen tienvarren tai kadunreunan ääreltä löytämiesi ruokapaikkojen annista. Ainekset ovat tuoreita, puhtauden periaatteista ei tingitä ja maut ovat yleensä aina kohdallaan – vain puitteet ovat aluksi ehkä ankean tuntuiset. Kannattaa kuitenkin poiketa, sillä hinnatkaan eivät huimaa.

Thaikeittiössä pienitään lähes kaikki valmiiksi lusikkaasi varten.

Riisiin lisätään mausteet maun mukaan ...

Wokkipannu kuumenee kaasuliekillä ...

Chili kuuluu ehdottomasti thaikeittiön perusaineksiin ...

Kurkkua ei kuulu syödä kuorineen ...

Paahdettu riisi, jonka voit tilata vaikkapa kanan, katkarapujen tai possun kera, mukana saat myös kasviksia ja tämmöinen annos maksaa normaalisti euron verran – maukasta maltillisella hinnalla.

Huomaa myös aterimet. Thaimaassa sinulle katetaan aina haarukka apuvälineeksi ja lusikka suuhunpantavia varten. Juomakelpoinen jäävesi tietenkin sisältyy ruuan hintaan.

Missä mennään?

Minä olen tyytyväinen mies. Avasin tämän blogin 17. päivänä syyskuuta  ja olen nyt kolmessa viikossa osoittanut pystyväni tuottamaan jotakin, joka saa lukijani palaamaan tänne uudelleen ja uudelleen.

Tilastot ovat tietenkin sitä mitä ovat, mielipidetiedusteluihin saattaisin saada vääristeltyjä vastauksia, mutta tälle sivustolle asentamani mittari näyttää faktat: Täällä on vieraillut viimeisen viikon aikana joka päivä keskimäärin 157 lukijaa. Enimmillään 223 ja vähimmillään 101.

Kurkistelijoiden houkuttelu ensikäynnille on itse asiassa helppoa. joten ongelmani piileekin siinä, miten saada sinut ja monet muut tulemaan tänne yhä uudelleen ja myös lukemaan kaiken kirjoittamani (senkin voin päätellä mittareista, jotka kertovat vierailujen keston). 

Enkä olisi oma itseni, ellen haluaisi tyydyttää kilpailuviettiäni verraten oman sivustoni tuloksia muihin vastaaviin tai lähinnä vastaaviin. Vaan kun muualta en saa useinkaan tietoja muutoin kuin päättelemällä. Voin siis tutkia käyttäjärekistereitä, laskea aktiivisten lukijoiden/kirjoittajien todellisen määrän (loput ovat vain tilastollista harhaa) ja vahvistaa tietojen pitävyyden vaikkapa jakamalla esim. foorumin julkisesti ilmoitetut lukukerrat kunkin ketjun kirjoitusten määrällä. Näin saan selville aktiivisten kävijöiden määrän, sisältäen yleensä myös satunnaiset ja ei-rekisteröityneet vieraat. Numerot ovat armottomia, enkä ole häpeissäni ollenkaan.

Toinen kysymys syntyy laadusta. Pystynkö itse tarjoamaan paikkansa pitäviä tietoja, ovatko viestini helposti ymmärrettäviä, onko lukukokemus mukava? Kirjoitanko virheettömästi? Jos kysyisin, saisin kannattajilta ylitsevuotavia vastauksia ja kateellisilta liioiteltua kritiikkiä. En ole koskaan luottanut mielipidetiedusteluihin sellaisinaan, sillä me kaikki valehtelemme vastatessamme niihin – haluten joskus pönkittää omaa egoamme tai jotkut miellyttääkseen/haavoittaakseen kyselijää tai tiedustelun kohdetta.

Silti kaipaan avointa palautetta ja siihen voit sinä vaikuttaa kirjoittamalla joskus kommentin.

Tämä blogi on yhden miehen projekti, jonka olen synnyttänyt miellyttääkseni itseäni (tietenkin), kertoakseni kuulumisia läheisilleni ja kavereille (monille entisillekin, joista en ole kuullut aikoihin mitään). Muille ja tuntemattomille toivon osaavani välittää toisenlaista tietoa Thaimaasta, joka on joutunut erityisesti suomalaisessa mediassa turhien ryöpytysten kohteeksi. 

Median Thaimaasta välittämä kuva on liian usein yksipuolinen ja keskittyy mässäilemään negatiivisilla ilmiöillä. Kun ahnas toimittaja saa kouraansa lentoliput vieraillakseen viikon juttumatkalla maassa, he kulkeutuvat useimmiten Phuketiin tai Pattayalle, mistä on helppo vääntää seksillä hekumoivia tarinoita. Samalla he tapaavat suomalaiskuppiloissa niitä tyyppejä, jotka olisi voitu haastatella yhtä hyvin Suomessa – sielläkin ne ryypiskelevät toistensa seurassa eivätkä tiedä todellisesta Thaimaasta useinkaan tuon taivaallista.

Uskokaa nyt huviksenne, että Thaimaa on toisenlainen maa ja moneen ilmiöön on aivan muunlaiset perusteet kuin miltä suomalaisesta yhteiskunnasta käsin ahtaasti katsoen saattaa vaikuttaa. Minäkään en tiedä vielä paljoakaan, mutta silti enemmän kuin pari vuotta sitten – ja opin joka päivä lisää.

Lisäksi täällä asuu ja lomailee tuhansittain myös toisenlaisia suomalaisia. Monet heistä ovat avioituneet (tai muutoin sitoutuneet) thaimaalaisiin perheyhteisöihin, osa pelaa golfia ihanteellisissa olosuhteissa, muut harrastavat kuka mitäkin. He kaikki viettävät hyvää elämää olosuhteissa ja ilmapiirissä, joka poikkeaa täysin siitä, mihin Suomessa on totuttu. 

Älkää siis uskoko oikopäätä kaikkea sitä, mitä Thaimaasta totuutena kerrotaan. Se saattaa olla vain kapea näkökulma ja kaukana siitä kokonaisesta hyvästä, minkä taustalla piilee toisenlainen kulttuuri, buddhalaisuus ja asenteet, joista meillä olisi runsaasti oppimista.

Päätän tämänpäiväisen saarnani tähän ja jatkan taas huomenna siitä, mitä Prasatista havainnoin. Pysyttele mukana ja kerro tästä blogista myös ystävillesi – mitä useammalle kirjoitan, sitä onnellisempi olen.

Amphoe Prasat

Pääkatu on pitkä ja leveä, mutta viikonloppuna hiljainen.

Prasat sijaitsee Surinin provinssissa ollen yksi Thaimaan lähes tuhannesta hallinnollisesta alueesta (amphoe). Itse "kaupungin" (alueen hallinnollinen keskus) löydät kartalta 24-tien varrelta risteyksestä, mistä tie 214 poikkeaa pohjoiseen kohti Surinin kaupunkia (provinssin pääkaupunki).

Amphoe Prasat on kokonaisuudessaan laaja käsittäen 908 386 km² alueen, joka jakaantuu edelleen 18 pienempään keskittymään (tambon), joiden asukasmäärä on yhteensä jonkin verran yli 150 000.

Kun siis puhun Prasatin "kaupungista", tarkoitan itse asiassa "amphoen" kaupallista ja hallinnollista keskustaa, missä sijaitsevat postitoimisto (32140) ja tärkeät virastot. Tänne ovat keskittyneet myös kaupat ja liikeyritykset, joista lähiseudun kylien asukkaat hakevat ne tuotteet, joita ei vähäisistä kyläkaupoista löydä – elleivät sitten aja samantien 30 km etäämmälle Surinin kaupunkiin, mistä löytyvät myös lähimmät jättimarketit (Big C ja Lotus).

Jokainen joka on matkustellut maanteitse Thaimaassa on nähnyt yllin kyllin vastaavia taajamia, ohittaen ne olakohautuksin kuten minäkin aikaisemmin Prasatin. Vasta nyt asukkaana olen poikennut myös sivukaduille ja kujille todeten, ettei sieltä todellakaan juuri sen enempää löydä kuin ennalta voisi arvata – arkista asutusta ja jonkin verran yritystoimintaa, mutta tuskin mitään turistia kiinnostavaa.

Silti en tunne ainakaan vielä tylsistyväni täällä. Ihmiset sen saavat aikaan ja myös jotkut kohteet, joista kerron myöhemmin – ja asuuhan täällä muitakin ulkomaalaisia, joista saanen heistäkin tarinaa aikaan. Pysy siis mukana lukijana – ja kerro tästä myös kavereillesi. 

Tom Yum Gapong

Yksi thaimaalaisen keittiön ja myös oman perheemme suosikeista on Tom Yum – kuuma ja mausteinen keitto, joka voidaan valmistaa erilaisina versioina, kuten Tom Yum ... Goong (rapuja), Gai (kanaa), Talay (meren antimia) tai Pla (kalaa).

Tom Yum tuodaan ravintolassa pöytääsi oikeaoppisesti perinteisessä kulhossa ja aina ehdottoman kuumana, minkä osoituksena näet tuossa kuvassakin kulhon keskiöstä nousevan liekin. Mutta onhan tämä keitto muutoinkin melko tulista, sillä siihen käytetyt yrtit, sitruunaruoho ja chili antavat liemelle hieman happaman tulisen maun.

Tämä versio keitosta on nimeltään Tom Yum Gapong johtuen kalasta, jonka rouva siihen valitsi keittiön suosituksesta. Se on mukavan vähäruotoinen ja riittävän maukas, etten sanoisi helppo elukka syötäväksi niillekin, jotka eivät sattumalta muutoin kalasta tykkää.

Keittoa annostellaan pieniin kuppeihin, ja sitä voidaan nauttia joko sellaisenaan tai kuten meillä on tapana, osana kokonaisuutta eli kaikkea sitä mitä kulloisellekin aterialle pöytään tilaamme.

En ryhdy tässä tarkemmin selostamaan tämän ruuan koostumusta tai reseptejä, sillä netistä löydät kymmenittäin ohjeita (useimmiten englanninkielisinä), joiden avulla voit valmistaa sitä myös kotona.

Herkullisia hetkiä – ihan vain arkena, mutta myöskin sunnuntaina!

Väärinkäsityksiä

Olisi väärin kuvitella, että joutuisit täällä kokoamaan itse ostamasi huonekalut. Yhtä väärin kuin olettaa, että risaiset farkut olisivat merkkinä köyhyydestä. Muotia seurataan myös Thaimaassa ja noita revittyjä farkkuja voi ostaa jopa valmiina.

Yhtä väärin olisi minun kuvitella, että jotkut ihmiset olisivat unohtaneet meidät tai halunneet katkaista suhteensa itseeni siksi, että minäkään en pidä yhteyttä heihin (ellei tätäkään kirjoitusta yhteydenpidoksi tulkita).

Eikä minua oikeastaan viluta semmoinenkaan, että olen kuullut puhuttavan potaskaa elämästä Thaimaassa yleensä ja erikseen siitä, miten itse siihen liityn. Täällä riittää lämmintä kyllin ja näen omat asiani parhaiten itse sellaisina kuin ne ovat. 

Edelleen olisi väärin olettaa, että viikonloppu olisi jotenkin muista ajoista poikkeava tässä asuinympäristössä. Elämä nimittäin jatkuu arkisen vaikutteisena päivästä toiseen ja vain naapurissa asuva opettajapariskunta tuntuu mukauttavan lauantain ohjelmallisesti omakseen – se on pedagogien pyykkipäivä.

Älkääkä edes kuvitelko, että minäkään vetäisin vain lonkkaa tänä viikonloppuna. Rouva teki tilaa keskittymiskyvylleni töiden suhteen ja lähti vierailemaan viidakkoon (metsään kotikylänsä tuntumassa) kerätäkseen sieniä. Ja minä päätän tämän lässytykseni tähän tarjoten teille sentään vielä vitsin viikonlopun viihteeksi:

Pikku-Nörtti oli lupautunut matkustamaan kesälomansa aluksi maalle, isovanhempiaan tapaamaan. Ja niin hän eräänä päivänä istahti pitkänmatkan bussiin, joka oli vievä hänet kauas mummolaan, etäälle kaupungista ja varsinkin pois rakkaan tietokoneen ääreltä. 



Siellä maalla Pikku-Nörtti sitten kulutti aikaansa penkoen mummolan nurkkia ja ullakoita. Kunnes hän eräänä päivänä löysi ikivanhan matkakirjoituskoneen vaarin työkaluvajan perimmäisestä nurkasta.

Sydän innosta sykähdellen Pikku-Nörtti laahasi tuon kummajaisen päivänvaloon, avasi kotelon ja puhalsi hartaasti pölyt pois vanhan koneen kuorilta. Ja tietenkin tuo vekotin oli seuraavaksi kammettava mummolan tuvan pöydälle ja kutsuttava samalla mummo ja vaari sitä katsomaan. "Etkun tää on niin coolin näköinen!"

Pikku-Nörtillä posket punoittivat ihastuksesta ja sormia syyhytti, kun hän kärtti kuumissaan: "Hei rakas vaari, saanhan mä kokeilla tätä keyboardia – se on siis tosi coolin näkönen?"

"Kaikin mokomin, lapsi kulta. Enhän minä itse enää edes näe sillä kirjoittaa", vastasi vaari. Ja mummo myötäili myhäillen hyväksyvästi.



Niin koneeseen asetettiin puhtaan valkoinen paperiarkki ja Pikku-Nörtin sormet ryhtyivät painelemaan näppäimiä, jotka liikuttivat ajan patinan jäykistämiä kirjasinvarsia.

Saatuaan sitten muutaman ensimmäisen kirjaimen ilmestymään paperille hyppäsi Pikku-Nörtti tanssimaan riemuissaan tuvan pöydälle huudellen ihmettä: "Jumankauta, täähän on ... reaaliaikainen printteri!"

Oikein hyvää viikonloppua ja viitsithän kertoa tästä blogista myös ystävillesi, kutsuen heidätkin mukaan: http://thaimaansuomalainen.blogspot.com