Olen tietenkin perso kommenteille, joista sitten iloitsen vaikka en oikopäätä kaikkiin vastaisikaan. Nyt poimin niistä kuitenkin muutaman sunnuntain kunniaksi:Kiitos taas tekstistäsi. Osasyyllisenä olosuhteisiisi...
Nostin ensimmäiseksi Thapsan, joka on ikivanha työkumppani ja kaverini. Hän ansaitsee hyvinkin erityismaininnan julkisin kiitoksin houkuteltuaan minut matkalle, jonka myönteisenä tuloksena nyt elän täällä onnellisin mielin.
Osaatko jo paikallista kieltä? Oletko miettinyt, kuinka voisit (halutessasi) integraatioitua uuteen yhteisöön?
Olen opetellut arkisia sanontoja (sekä elekieltä), mutta käyttötaitoon on pitkä matka. Kotona puhumme englantia, luen ja kirjoitan paljon suomeksi, mutta ... kielitaito olisi tietenkin ensimmäinen ja ehdoton edellytys mahdollisuudelle integroitua, minkä koen toisaalta mahdottomaksi jo mittavan ulkoisen olemukseni vuoksi.
Tuttuja alkaa kuitenkin kertyä ja varsinkin vaimoni kotikylässä käydessämme huomaan ylittäneeni jonkin kynnyksen – mittarina katsekontaktit, juttelujen avaukset ja vaimoni tulkkaamat mielipiteiden sekä tietojen vaihdot.
Yksi tärkeä tekijä on tietenkin myös paikallisten tapojen omaksuminen. Eristäytyminen olisi helppoa yhteisössä, joka pyrkii huomaavaisuuttaan tarjoamaan vieraalle mahdollisuuden olla oma entinen itsensä.
1) Odotan juttuja expatriottien elämästä siellä! 2) Oleskeleeko siellä Prasatissa muita suomalaisia? Itse oleilen teistä n. 30-40 km päässä (länteen), silloin kun siellä olemme, enkä ole törmännyt yhteenkään.
Englantilaisia on sitten kaikkialla ja niin täälläkin. Paikkakunnalla on kolme brittien (thaivaimoineen) ylläpitämää nautintapaikkaa. Kaksi baaria vieretysten, Harley Bar sekä Gary's, joka tarjoilee myös ruokaa ja myy minimarketissa "kotimaisia" herkkuja. Tässä lähellämme puolestaan on majoitusliike, josta voit kurkistaa lisätietoja osoitteesta http://www.leelaprasat.com – ja sen isäntänä toimii ihan mukava heppu nimeltään James.
Lisäksi olen havainnoinut yhden saksalais-thaimaalaiseksi ilmoittautuvan ruokapaikan (jossa ei tiedustelukäynnin aikana ollut muuta europpalaista näkyvillä kuin nimikyltti) ja saanut käyntikortin, jossa farangi-thai pariskunta tarjoaa thaihierontaa.
Joku väitti täällä asustavan talviaikaan jopa 400-500 ulkomaalaista, mutta sihen en osaa uskoa, ellei aluetta laajenneta koskemaan koko Surinin provinssia. Omat havaintoni Prasatista parin viime vuoden kuluessa ja nyt asumiseni aikana saadut näkymät eivät anna noin suurelle määrälle uskottavuutta.
James sen sijaan sanoi tuntevansa ainakin kolme suomalaista, jotka ovat vierailleet hänen luonaan – mutta asuvat muualla. Saatan siis olla ainoa täällä asuva suomalainen, ainakin toistaiseksi. Jos muuta tiedätte, niin kertokaa!
Ja joo, olenkin ajatellut tehdä noista expateista jonkinmoisen tutustumiseen tähtäävän jutun blogiini jonakin päivänä, jos en muutoin, niin ainakin tukeakseni paikallista yrityselämää.
Kiitos sinulle, että viitsit ja jaksat kirjoitella päivittäin elämästäsi siellä Thaimaassa.
Kiitos itsellenne siitä, että lukijamäärä tuntuu kasvavan kaiken aikaa. Ottaahan tämä aikansa ja vaivaakin syntyy, mutta mielikseni kirjoitan ainakin niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
Jätä nuo tilastot.
Hah-hah, mielestäni on avartavaa tarkkailla, paljonko teitä lukijoita käy täällä päivittäin, kuinka pitkään viivytte, mistä tulette ja mitä selaatte. Tilastoja voidaan tosin lukea ja tulkita miten tahansa, joten julkistan vain todellisten lukijoiden määrän – etten valehtelisi edes itselleni.
Arvostan blogiasi OC, ja toivonkin, että ihmiset ottavat erilaisen asenteen Thaimaan matkailuun ja thaimaalaisiin ihmisiin.
Siinäpä se. Olet kiteyttänyt tuohon tärkeän motivaationi ja tavoitteeni täydellisesti. Ja annat samalla kiitoksen, joka kannustaa jatkamaan.
5 kommenttia:
kuulostelit kalastuksesta tässä olis sellainen perinteinen suomalainen keksintö "katiska" jonka voi jättää viikoksikin pyyntiin parhaan mallin sain saunan lauteilta anoppi oli istunut ja jättänyt mallin joka on ollut erittäin pyytävä nielua hieman pienensin
Terve.
Kiitos vastauksista.
Noista kieliasioista tuli mieleen, kun itse opettelin thaita (ja opettelen vieläkin)enkä myöskään ole sitä oppinut kuin sen verran, ettei kuole nälkään.Vaikkakaan siinä maassa ei tarvitse olla nälissään, naapurit ym. kysyvät aina "oletko syönyt tänään?" Oli masentavaa huomata että, vaimoni puhuikin kotikielenään kamputseaa, mutta puhuvat onneksi myös thaita.Jännä kieli, siinä korostuu esim.R-kirjain, samallalailla kuin suomenkielessäkin.Thai-kielessähän se muuntuu L-kirjaimeksi, kuten varmaakin tiedät.Eiköhän ne siellä Prasatissakin ole suurimmalta osalta kaputseaa kotikielenään puhuvia.Meillä on kotikielenä englanti/suomi/thai/kamputsea/katseet/nipistely?? Meillä tuo matkustustiheys vaan kiivastuu koko ajan, jokin aika sitten kävimme n.6kk välein, mutta nyt se väli on 3kk.Jotakin pitäisi varmaan tehdä, mutta kun minulla on sellainen paha henkilökohtainen ongelma..joudun nimittäin käymään töissäkin ; ( No, toivottavasti kohta pääsisimme muuttamaan sinne lopullisesti.Taidankin varastaa tuossa vastauksessasi, jossa kyselin Prasatin suomalaisista, mainisemasi "expatriootin" nimimerkikseni, jos sinulle sopii?
Pysytään kanavalla.
Kiitos taas blogistasi, josta on tullut aamutupakanjälkeinen hyvä tapa.
Ja mikäli haluat, niin kirjoitan koko thaistoorisi. Melkein totuudenmukaisesti. Omat likaiset yksityiskohtani kaunistellen.
Sano joo.
thapsa
Loysin blogisi sattumalta ja taidan jaada seuraamaan mielenkiinnolla teidan elamaa siella kaukana.
Asuimme 3 vuotta Kiinassa ja kavimme muutaman viikon lomalla Hua Hinnissa perheen kanssa. Nyt on kolmas vuosi Etela-Afrikassa.
Hyvaa jatkoa!
Huh! ... Kirsi! Kiva että tulet mukaan ja mielelläni toki kuulisin minkämoista elämä on Etelä-Afrikassa. Vaan siihen joudun odottamaan omaa blogiasi.
Jatkan ja kerron mitä koen. Joskus enemmän ja toisinaan vähemmän. Gary oli muuten tänään tavatessamme äärettömän ylpeä sitä, että oli päässyt sunnuntain lounaallaan blogini esittelyyn. Ei tarjonnut mitään extraa siitä enkä olisi edes halunnut – näitä juttujahan ei pidä sotkea henkilökohtaisen ahneuden piiriin – eihän?
Lähetä kommentti