Missä mennään?

Minä olen tyytyväinen mies. Avasin tämän blogin 17. päivänä syyskuuta  ja olen nyt kolmessa viikossa osoittanut pystyväni tuottamaan jotakin, joka saa lukijani palaamaan tänne uudelleen ja uudelleen.

Tilastot ovat tietenkin sitä mitä ovat, mielipidetiedusteluihin saattaisin saada vääristeltyjä vastauksia, mutta tälle sivustolle asentamani mittari näyttää faktat: Täällä on vieraillut viimeisen viikon aikana joka päivä keskimäärin 157 lukijaa. Enimmillään 223 ja vähimmillään 101.

Kurkistelijoiden houkuttelu ensikäynnille on itse asiassa helppoa. joten ongelmani piileekin siinä, miten saada sinut ja monet muut tulemaan tänne yhä uudelleen ja myös lukemaan kaiken kirjoittamani (senkin voin päätellä mittareista, jotka kertovat vierailujen keston). 

Enkä olisi oma itseni, ellen haluaisi tyydyttää kilpailuviettiäni verraten oman sivustoni tuloksia muihin vastaaviin tai lähinnä vastaaviin. Vaan kun muualta en saa useinkaan tietoja muutoin kuin päättelemällä. Voin siis tutkia käyttäjärekistereitä, laskea aktiivisten lukijoiden/kirjoittajien todellisen määrän (loput ovat vain tilastollista harhaa) ja vahvistaa tietojen pitävyyden vaikkapa jakamalla esim. foorumin julkisesti ilmoitetut lukukerrat kunkin ketjun kirjoitusten määrällä. Näin saan selville aktiivisten kävijöiden määrän, sisältäen yleensä myös satunnaiset ja ei-rekisteröityneet vieraat. Numerot ovat armottomia, enkä ole häpeissäni ollenkaan.

Toinen kysymys syntyy laadusta. Pystynkö itse tarjoamaan paikkansa pitäviä tietoja, ovatko viestini helposti ymmärrettäviä, onko lukukokemus mukava? Kirjoitanko virheettömästi? Jos kysyisin, saisin kannattajilta ylitsevuotavia vastauksia ja kateellisilta liioiteltua kritiikkiä. En ole koskaan luottanut mielipidetiedusteluihin sellaisinaan, sillä me kaikki valehtelemme vastatessamme niihin – haluten joskus pönkittää omaa egoamme tai jotkut miellyttääkseen/haavoittaakseen kyselijää tai tiedustelun kohdetta.

Silti kaipaan avointa palautetta ja siihen voit sinä vaikuttaa kirjoittamalla joskus kommentin.

Tämä blogi on yhden miehen projekti, jonka olen synnyttänyt miellyttääkseni itseäni (tietenkin), kertoakseni kuulumisia läheisilleni ja kavereille (monille entisillekin, joista en ole kuullut aikoihin mitään). Muille ja tuntemattomille toivon osaavani välittää toisenlaista tietoa Thaimaasta, joka on joutunut erityisesti suomalaisessa mediassa turhien ryöpytysten kohteeksi. 

Median Thaimaasta välittämä kuva on liian usein yksipuolinen ja keskittyy mässäilemään negatiivisilla ilmiöillä. Kun ahnas toimittaja saa kouraansa lentoliput vieraillakseen viikon juttumatkalla maassa, he kulkeutuvat useimmiten Phuketiin tai Pattayalle, mistä on helppo vääntää seksillä hekumoivia tarinoita. Samalla he tapaavat suomalaiskuppiloissa niitä tyyppejä, jotka olisi voitu haastatella yhtä hyvin Suomessa – sielläkin ne ryypiskelevät toistensa seurassa eivätkä tiedä todellisesta Thaimaasta useinkaan tuon taivaallista.

Uskokaa nyt huviksenne, että Thaimaa on toisenlainen maa ja moneen ilmiöön on aivan muunlaiset perusteet kuin miltä suomalaisesta yhteiskunnasta käsin ahtaasti katsoen saattaa vaikuttaa. Minäkään en tiedä vielä paljoakaan, mutta silti enemmän kuin pari vuotta sitten – ja opin joka päivä lisää.

Lisäksi täällä asuu ja lomailee tuhansittain myös toisenlaisia suomalaisia. Monet heistä ovat avioituneet (tai muutoin sitoutuneet) thaimaalaisiin perheyhteisöihin, osa pelaa golfia ihanteellisissa olosuhteissa, muut harrastavat kuka mitäkin. He kaikki viettävät hyvää elämää olosuhteissa ja ilmapiirissä, joka poikkeaa täysin siitä, mihin Suomessa on totuttu. 

Älkää siis uskoko oikopäätä kaikkea sitä, mitä Thaimaasta totuutena kerrotaan. Se saattaa olla vain kapea näkökulma ja kaukana siitä kokonaisesta hyvästä, minkä taustalla piilee toisenlainen kulttuuri, buddhalaisuus ja asenteet, joista meillä olisi runsaasti oppimista.

Päätän tämänpäiväisen saarnani tähän ja jatkan taas huomenna siitä, mitä Prasatista havainnoin. Pysyttele mukana ja kerro tästä blogista myös ystävillesi – mitä useammalle kirjoitan, sitä onnellisempi olen.