Aitoja vai väärennöksiä?

Kun tulet lomallesi Thaimaahan, älä turhaan täytä laukkujasi vanhoilla vaatteilla. Äläkä itse asiassa ota sitä vanhaa laukkuakaan mukaan, vaan osta täältä uusi. Thaimaassa voit tehdä hankintoja huomattavan edullisin hinnoin.

Isokokoisen miehen ei tarvitse edes haaveilla vaateostoksista Prasatissa. Täällä on perjantaisin isot iltamarkkinat ja siellä mitä tahansa – paitsi itseni mittaisten aikuisten kokoja. Hymyilevät hämillään, jos kyselen olisiko XXL-koon paitoja tai sandaaleita numero 12. Täältä on siis pakko ajaa pukeutumisen vuoksi 400 kilometriä Bangkokiin, missä on tarjolla kaikkea kaiken kokoisille.


Mutta muutoin Thaimaassa on tarjolla kaikkea. Markkinapaikoilla myös runsaasti kunnollisia merkkituotteita, joita en osaa mennä lähemmänkään tarkastelun jälkeen piraateiksi sanomaan muun kuin hinnan perusteella. Samaan hengenvetoon kyllä myönnän, että on tarjolla myös väärennöksiä, mutta yhtä lailla täysin merkittömiä tuotteita, joiden laatutaso puolestaan on erinomainen.

Esimerkiksi heitän sen, että ostin viimeksi Pattayan markkinoilta Dieselin farkut, joissa olivat kaikki merkkituotteen ominaisuudet ja tuotelaput paikoillaan, samoin kuin eurooppalaiset myyntialueet kattava hintalappu. Siihen painettu ohjehinta oli 180 euroa. Markkinoilla maksoin niistä vain pyydetyt 600 bahtia (tämänpäiväisen kurssin mukaan 12,90 euroa).

Jos kuitenkin haluat olla varma tuotteiden aitoudesta, mene ihmeessä huippuliikkeisiin niin saat ehdottomasti aitoja valmisteita. Niitäkin siis on saatavissa täydellä varmuudella, etkä joudu todellakaan mistään tinkimään. Se olisi jopa sopimatonta siellä, missä pelkästään hinnan tiedustelu osoittaa sinun olevan väärässä liikkeessä. Vain köyhät kyselevät …

Prasatissa asuessa ei ainakaan yhteisö aseta paineita pukeutua trendikkäästi – casual wear on vähällä kuitattu  ja siitä muunlaisesta elämänmenosta kerron jälleen huomenna lisää.

Pysy mukana päivittäin ja kutsu myös ystäväsi blogini lukijoiksi.

Huom: Kyllä niitä saa!

Sanoin pari päivää sitten väärin, että Thaimaan Suomalainen -lehti olisi ostettavissa vain Pattayalta. Ystäväni Gizmo kuitenkin muistuttaa, että lehti on myynnissä myös Bookazinen myymälöissä kaikissa Thaimaan suomalaiskohteissa ja Bangkokissa.

Kuumailmapallo

Thaimaassa on usein tapana lähettää taivaalle kuumailmapalloja liittyen erilaisten tilaisuuksien rituaaleihin. Koska voisit harrastaa vastaavaa puuhailua itsekin lähes missä tahansa, näytän tässä vaiheittain, miten hommat thaimaalaisen temppelin pihalla toteutettiin.

Tarvitset aluksi sen "pallon" (joka voi olla muunkin muotoinen), pienemmän tai suuremman. Sen tulisi olla valmistettu mahdollisimman kevyestä materiaalista muodostaen tiiviin pussin, jonka alapäästä siihen syötetään kuumaa ilmaa. Siis ihan sama periaate kuin niillä isoilla kuumailmapalloilla, jotka kuljettavat matkustajiakin mukanaan.

Tässä tapauksessa kuumaa ilmaa tuotettiin ränniputken kautta, jonka alapäähän oli lisätty palotilaksi mutka. Siinä poltettiin kekäleitä, jolloin kuumaa ilmaa nousi putkea pitkin palloon.

Pallo täyttyy hiljalleen ja pysyy hyvinkin pian pitelemättä pystyssä – jolloin sitä joutuu jopa pidättelemään kaksin käsin, ettei pallo karkaisi taivaalle ennen aikojaan. 

Terveisiä taivaalle – tässä kosketellaan palloa antaen sille henkistä voimaa mukaan. Vai oliko se sitten niinpäin, että sitä sai siitä itselleen?

Tässä lähtee! Sinne se nousee korkeuksiin tyylikkäästi ja aloittaa matkansa tuulten mukana jonnekin.

Huom: Nyt voit nähdä kuvat myös tuplasti suurempina! Kun napsautat blogini kuvia (tästä päivästä alkaen) voit tarkastella niitä nyt tuplasti suurempana (max. 800 pikseliä).

THAIMAAN TELEVISIO KERTOI SUOMEN JALKAPALLOTULOKSISTA

Minä en ole milloinkaan ollut innostunut fudiksesta, mutta vaimoni tapittaa lajia televisiosta ihan mielellään. Ja nyt hän pääsi uudet uutiset kuultuaan suorastaan riekkumaan suomalaisten menestyksestä viherkentillä:

– Suomi pelasi Venäjää vastaan ja teki kaksi maalia, Venäjä vain yhden!

– Sepä oli hyvä. En tiennyt, että me ollaan fudiksessa niin taitavia.

– Yes, hi-hi! Venäjä voitti 3-0 kun Suomi potki pallot omaan maaliin. 

Kiitos vaan. Onhan se joskus todella rattoisaa olla suomalainen. 

EXTRA

Kyllä, kuten jotkut ovat havainneet, asun hyvinkin lähellä Kambodzan rajaa Surinin provinssissa. Voisin siten helposti polkaista mopolla sinne, missä juuri nyt on rauhatonta.

En kuitenkaan ryhdy penkomaan blogissani politiikkaa – elleivät asiat sitten venähdä niin pitkälle, että ihan kotiovelle kolkutetaan. En myöskään ole kirjoittanut sanaakaan viimeaikaisista tapahtumista Bangkokissa. Silti mekin seuraamme uutisia – arkisen elämän jatkuessa ympärillämme totutuissa uomissaan. Ja siitä taas lisää huomenna.

Kerro tästä blogista ystävillesi ja houkuta heidätkin lukemaan. Anna vihjeeksi ja linkiksi osoite http://thaimaansuomalainen.blogspot.com 

Buddhalaismunkkien muonitus

Eilinen oli tärkeä päivä monelle thaimaalaiselle, joten minäkin seurasin vaimoani hänen kotikylänsä vierellä olevan temppelin järjestämään tilaisuuteen, missä lähiseudun asukkaat jakoivat muonaa munkeille. Siitä tässä muutaman kuvan mittainen tarina.

Portilta temppelialueelle johtava tie oli reunustettu pöydin, joiden äärelle paikalliset "seurakuntalaiset" asettuivat mukanaan ruokaa ja rahaa ojennetavaksi munkeille – joille tämän juhlapäivän anti muodostaa merkittävän osan heidän tavanomaisen toimeentulonsa ja elintarpeiden tyydyttämisestä.

Munkkien kulkueen kärkijoukkona kulki kaksi kaveria, jotka määräsivät tahdin suuren kumistimen iskuin.

Täyskäännös portin luona, mistä sekä pöytärivi että jekelu alkoivat. Riisiä kunkin munkin henkilökohtaiseen ruokamaljaan ja erilliselle tarjottimelle sekä rahaa että muut antimet. Vierellä seurasivat avustajat, jotka tyhjensivät astiat ajoittain, jotta lisää anteja mahtui kaiken aikaa. 

Kukin antoi kykyjensä mukaan, joku ehkä vain kolikoita ja vähäisen määrän riisiä, toiset seteleitä ja myös kukkia, hedelmiä, kuivamuonaa, säilykkeitä jne. Itse olimme koonneet ojennettavaksi  pienet muovipussukat, joissa oli juomaa, nuudeleita, tonnikalaa, omena, pikkuisen makeaakin maisteltavaa ja appelsiinimehua.

Myös toisin päin – munkit puolestaan antoivat vierailleen kiitoksensa annospusseissa, sisältäen sopivan makeaa tahmaista tahnaa, jonka nimi jäi itselleni epäselväksi, mutta maku oli mainio.

Ja kyllä kyläläisiä riitti, etupäässä naisia, joille ruokahuolto on muutoinkin ominta puuhaa. Itse olin paikalla ainoana muusta maasta kotoisin olevana.

Kun ruoka oli jaettu, siirryttiin temppelin avaraan saliin, missä munkit asettautuivat sivuseinällä olevalle korokkeelle ja yleisö laajalle lattialle, Tässä vaiheessa mukana oli enää suurimmaksi osaksi naisia ja lapsia miesten jo poistuttua koteihinsa tai viihtyen mieluummin pihamaalla. 

Aluksi käytiin läpi muutamat rituaalit ja munkit latasivat ilmoille mumisevat liturgiansa. Sitten päästiin asiaan ja syötiin yhdessä – munkit omissa ryhmissään ja yleisö nauttien niitä nyyttiaineksia, joita heille oli sinne asetettu tarjolle.

Itse lähdin kiertelemään temppelialuetta etsien muutakin kuvattavaa kuin tavanomaisen kauniit sisätilat. 

Lisää lukemista!

Thaimaan Pattayalla ilmestyy suomenkielinen lehti, jonka sisällöstä vastaa "Gizmo" eli toimittaja A. Juhana Keronen. Lehden taloudellisena taustavoimana on Pattaya People Group (Dragon Enterprises Co. Ltd) ja lehden nettiversion löydät osoitteesta www.thaimaansuomalainen.com

Gizmo tuli Thaimaahan jokunen vuosi sitten Espanjan Aurinkorannikolta, missä hän jo ennen muuttoaan hankki kokemuksia toimittajan työstä mm. Olé-lehden kustantajan palveluksessa. Eikä siinä suinkaan kaikki. Tämän kielitaitoisen kaverin historiasta löytyisi runsaastikin värikkäitä tarinoita, joita en tässä ryhdy kertomaan, joskin mielelläni julkaisisin jonakin päivänä uudelleen haastattelun, jonka tein hänestä vuonna 2005. Mainitsen kuitenkin houkuttimeksi A. Juhana Kerosen ensimmäisen kirjan tiedot: Midnight Club - elämää ilotalon isäntänä (ISBN 1-930762-77-1).

Mutta takaisin tuohon lehteen – voit siis lukea sen nettisivuja ilmaiseksi, vaan paperille painettu lehti maksaa, joten sen saamiseksi joudut matkustamaan Pattayalle. Yritin jopa tilata sen itselleni Prasatiin, mutta Gizmo ei luota täkäläisen postin palveluun. Sen mukaisesti saanevat muutkin tyytyä siihen, mitä netistä on luettavissa. Pattayan kävijöille suositan lehteä kuitenkin, joten ostakaa se ihmeessä siellä ollessanne omaksi!

Suomessa Thaimaan suomalainen -lehteä voi tiedustella Siam Housesta www.siam-house.fi

Tämmöistä keskiviikkona, jolloin ajelemme anivarhain aamulla jonkin matkan päähän Bantadon kylään, mistä saanen uutta jutunaihetta buddhalaisille tärkeän päivän juhlallisuuksista paikallisessa temppelissä. 

Puhetta parturista ja pennosista

Prasatissa on tietenkin muitakin partureita, mutta kun tästä yhdestä tykkään, niin en enää muualle mene.

Turhaa muuten vältellä näitä paikallisia palveluita. Kyllä useimmat osaavat asiansa ja monet jopa erinomaisen hyvin. 

Vähän saattaa silti kummastuttaa, kun tulee laskun aika: Hiusten huolellinen leikkaus 50 bahtia – ymmärsinkö oikein, kyllä!

Suhteutetaan kuitenkin asioita. Pattayalla maksoin parturin palvelusta siistissä liikkeessä jopa 200 bahtia ja Espanjassa kesällä vastaava hiusten leikkaus maksoi n. 500 bahtia. Suomen hintatasosta en tiedä mitään, mutta eipä ole tarpeenkaan.

Pattaya on monissa asioissa tuplasti kallis, kun vertaan hintoja Prasatiin. Vaan onhan siellä myös paljon rahakkaita maksajia. Erityisen paljon turisteja, jotka huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan pulittaen kaikesta enempiä ajattelematta sen, mitä pyydetään.

Siihen samaan olin minäkin tietysti vasta maahan saapuneena tottunut. Kun kaikki on itselle halpaa ei tule edes ajatelleeksi, miten toinen osapuoli toimii ja minkä kuvan annat mahdollisesti siinä samalla itsestäsi. 

Sopeutuminen paikallisiin olosuhteisiin opettaa ajattelemaan toisin. Tieto lisääntyy ja opit arvostamaan rahaa toisella tavalla. Ja samalla käyttäytymään myös maksun hetkellä niin, että annat maksun saajalle toisenlaisen tunteen – ihmisenä.

Thaimaassa duunarin aivan kelvollinen päiväpalkka saattaa olla 100-200 bahtia. Englanninkielen ja tietokoneen käytön hallitseva assistentti voi ansaita 12 000 bahtia kuukaudessa, kun turisti tuhlaa enemmänkin muutamassa päivässä. 

En suinkaan ryhdy tässä neuvomaan, miten sinun pitäisi omia rahojasi Thaimaassa käyttää, mutta pyri kuitenkin funtsimaan hieman sitä, mitä tunteita herätät toisissa ihmisissä. Paikalliset toki arvostavat tippejä, mutta jos käyttäydyt holtittomasti, saatat menettää kasvosi.

Entä sitten, kun oma parturissa käyntini maksaa Prasatissa 50 bahtia. Annanko tytölle tippiä 10 % vaiko 40 % vai maksanko palvelusta samantien satasen? 

Tällä kertaa en antanut mitään, sillä edellisellä kerralla tippasin 20 bahtia ja ehkäpä annan saman verran taas seuraavalla. Kaikki on suhteellista, mutta suhteeni parturiin vaikuttaa toimivan näin moitteettomasti. Tunnen olevani mieluisa asiakas ja hän myös osoittaa sen.

Huomenna taas uusia juttuja – pysy mukana ja lähetä tämän blogin osoite myös ystävillesi http://thaimaansuomalainen.blogspot.com

Iloitsen alati uusista lukijoista ja olen suorastaan tyytyväinen, jos sinäkin tulet tänne päivittäin yhä uudelleen. Kiitokseni voit lukea vilkaisemalla eilisen jutun kommentit ... 

Englantilainen lounas

En ole yli kymmeneen vuoteen ulkomailla asuessani tarttunut englantilaiskuppiloiden lounastarjouksiin: Sunday roast, Yorkshire pudding ... etc. 

Eilen kuitenkin päätin toisin. Gary's mainosti lammasta, joka kuuluu ehdottomasti kärkipäähän suosikkisyötävien eläinten listallani. Lisähoukuttimena toimi jälkiruuaksi luvattu omenapiirakka.

Eipä näytä hassummalta, eihän? Mintusta tosin ei tietoakaan, mutta muutoin näyttävä ja kauniisti lautaselle aseteltu annos. Monin verroin komeampi kokonaisuus, kuin vaimoni itselleen valitsema thairuoka – joskin oli hinnoissakin eroa.

Entä maku? Thaimaassa syömiini muihin eurooppalaisiin aterioihin verrattuna ihan kelpo, mutta väkisinkin ryhdyin muistelemaan niitä lammasruokia, joita olen maistellut menneinä aikoina muualla. Kreikan saaristossa eritoten, mutta myös Espanjassa. 

Erityisen kiitoksen annan kasviksista, joita ei oltu kypsennetty liian pehmeiksi. Kastike oli makeahkon tahmean makuista ja liha selkeästi lammasta, mutta ehkä liiaksi kuivahtaneesta paistista veistetty. Silti kokonaisuus miellytti – sain mitä tilasin ja maksamalleni rahalle ainakin sen veroisen vastineen.

Englantilaisen lounaan hinta oli 295 bahtia, jota sopii verrata vaimoni thairuokaan 75 bahtia. Thaimaassa maksat itsesi aina kipeäksi, jos syöt eurooppalaisia aterioita – siinä toinenkin syy itselleni siihen, että suosin täällä thairuokia. 

Toisin sanoen: Vaimoni söi ja joi pullollisen vettä yhteishintaan 110 bahtia (minkä verran muuten maksoimme edellisenä iltana molempien ruokailuista yhteensä, kun söimme katukeittiön antimia ja joimme vettä). Oma lounaani ja olut maksoivat 360 bahtia, joten kokonaisuudesta pulitimme niukkoine tippeineen lähes 10 euroa. 

Ei paha kuitenkaan, kun muistelen kesällä Suomessa maksamiamme hintoja. Jos siis jompaan tai kumpaan suuntaan saan vapaasti matkustaa, niin tänne tulen aina mieluummin – myös makujen vuoksi.

Puhutaan pois ...

Olen tietenkin perso kommenteille, joista sitten iloitsen vaikka en oikopäätä kaikkiin vastaisikaan. Nyt poimin niistä kuitenkin muutaman sunnuntain kunniaksi:

Kiitos taas tekstistäsi. Osasyyllisenä olosuhteisiisi...

Nostin ensimmäiseksi Thapsan, joka on ikivanha työkumppani ja kaverini. Hän ansaitsee hyvinkin erityismaininnan julkisin kiitoksin houkuteltuaan minut matkalle, jonka myönteisenä tuloksena nyt elän täällä onnellisin mielin.

Osaatko jo paikallista kieltä? Oletko miettinyt, kuinka voisit (halutessasi) integraatioitua uuteen yhteisöön?

Olen opetellut arkisia sanontoja (sekä elekieltä), mutta käyttötaitoon on pitkä matka. Kotona puhumme englantia, luen ja kirjoitan paljon suomeksi, mutta ... kielitaito olisi tietenkin ensimmäinen ja ehdoton edellytys mahdollisuudelle integroitua, minkä koen toisaalta mahdottomaksi jo mittavan ulkoisen olemukseni vuoksi. 

Tuttuja alkaa kuitenkin kertyä ja varsinkin vaimoni kotikylässä käydessämme huomaan ylittäneeni jonkin kynnyksen – mittarina katsekontaktit, juttelujen avaukset ja vaimoni tulkkaamat mielipiteiden sekä tietojen vaihdot. 

Yksi tärkeä tekijä on tietenkin myös paikallisten tapojen omaksuminen. Eristäytyminen olisi helppoa yhteisössä, joka pyrkii huomaavaisuuttaan tarjoamaan vieraalle mahdollisuuden olla oma entinen itsensä.

1) Odotan juttuja expatriottien elämästä siellä!  2) Oleskeleeko siellä Prasatissa muita suomalaisia? Itse oleilen teistä n. 30-40 km päässä (länteen), silloin kun siellä olemme, enkä ole törmännyt yhteenkään.

Englantilaisia on sitten kaikkialla ja niin täälläkin. Paikkakunnalla on kolme brittien (thaivaimoineen) ylläpitämää nautintapaikkaa. Kaksi baaria vieretysten, Harley Bar sekä Gary's, joka tarjoilee myös ruokaa ja myy minimarketissa "kotimaisia" herkkuja. Tässä lähellämme puolestaan on majoitusliike, josta voit kurkistaa lisätietoja osoitteesta http://www.leelaprasat.com – ja sen isäntänä toimii ihan mukava heppu nimeltään James.

Lisäksi olen havainnoinut yhden saksalais-thaimaalaiseksi ilmoittautuvan ruokapaikan (jossa ei tiedustelukäynnin aikana ollut muuta europpalaista näkyvillä kuin nimikyltti) ja saanut käyntikortin, jossa farangi-thai pariskunta tarjoaa thaihierontaa.

Joku väitti täällä asustavan talviaikaan jopa 400-500 ulkomaalaista, mutta sihen en osaa uskoa, ellei aluetta laajenneta koskemaan koko Surinin provinssia. Omat havaintoni Prasatista parin viime vuoden kuluessa ja nyt asumiseni aikana saadut näkymät eivät anna noin suurelle määrälle uskottavuutta. 

James sen sijaan sanoi tuntevansa ainakin kolme suomalaista, jotka ovat vierailleet hänen luonaan – mutta asuvat muualla. Saatan siis olla ainoa täällä asuva suomalainen, ainakin toistaiseksi. Jos muuta tiedätte, niin kertokaa!

Ja joo, olenkin ajatellut tehdä noista expateista jonkinmoisen tutustumiseen tähtäävän jutun blogiini jonakin päivänä, jos en muutoin, niin ainakin tukeakseni paikallista yrityselämää.

Kiitos sinulle, että viitsit ja jaksat kirjoitella päivittäin elämästäsi siellä Thaimaassa.

Kiitos itsellenne siitä, että lukijamäärä tuntuu kasvavan kaiken aikaa. Ottaahan tämä aikansa ja vaivaakin syntyy, mutta mielikseni kirjoitan ainakin niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Jätä nuo tilastot.

Hah-hah, mielestäni on avartavaa tarkkailla, paljonko teitä lukijoita käy täällä päivittäin, kuinka pitkään viivytte, mistä tulette ja mitä selaatte. Tilastoja voidaan tosin lukea ja tulkita miten tahansa, joten julkistan vain todellisten lukijoiden määrän – etten valehtelisi edes itselleni.

Arvostan blogiasi OC, ja toivonkin, että ihmiset ottavat erilaisen asenteen Thaimaan matkailuun ja thaimaalaisiin ihmisiin.

Siinäpä se. Olet kiteyttänyt tuohon tärkeän motivaationi ja tavoitteeni täydellisesti. Ja annat samalla kiitoksen, joka kannustaa jatkamaan.

Suurin niistä on ...

Niin pysyvät nyt nämä kolme; tuote, mainonta ja pakkaus, 

mutta suurin niistä on pakkaus.
Korinttolaiskirjettä 13:13 mukaellen – OC

Tuttu juttu vanhastaan myös kosmetiikan sektorilta ja silloin tällöin siitä puhutaan myös elintarvikkeiden osalta Euroopassa. Mutta vasta Thaimaassa olen törmännyt todelliseen epätoteen ostaessani vaikkapa pienen pussillisen perunalastuja. Täällä pakkauksen koko ei todellakaan kerro sitä, miten vähän saat. Vaan ei hintakaan ole huima, vain 10 bahtia.

Tuosta sen näet: Kun avaat lastupussin rouskutellaksesi nautinolla rapeita herkkuja, huomaat itse pakkauksen olleen sen sisältämille tuotteille turhan suuri ja ostaneesi siten enimmäkseen tyhjää tilaa.  

Valitanko – no en tietenkään. Pakkauksen takasivulla olisi luonnollisesti pienellä präntättynä täydellinen tuotetiedosto ja sieltähän samalla selviäisi, montako grammaa lastuja pussi pitää sisällään. Sen kuin tässä vain kertoilin lauantaiaamun viihteeksi, mitä mieleeni juolahti.

Enkä edes viittaa politiikkaan tai siihen, miten monet Thaimaahankin lentävät turistit muuttuvat muutaman tunnin lentomatkan aikana kahden viikon miljonääreiksi – ainakin täällä osoittamastaan käytöksestä päätellen – ja saavat samantien päähänsä esittää taustoikseen muuta kuin todellisuudessa ovat saaneet aikaan.

Hoh-hoijaa. Liekö silläkään sitten suurempaa seksuaalista merkitystä täällä hymyn maassa, missä kasvot kertovat usein yhtä, vaikka sydän tuntee toista. Mikä edelleen auttaa monia vääriä farangeja pysymään lujina uskossaan siihen, mitä eivät ole.