Vainajien muistopäivä – Donta

Thaimaassa kokoonnuttiin eilen perhekunnittain muistamaan läheisiä vainajia, joille oli vierailukohteessamme katettu kaislamatolle antimia – riisiä, erilaisia ruokia, hedelmiä, herkkupaloja, vettä, Pepsiä, olutta ja myös paikallista alkoholia, tupakkaa ja rahaa.

Vastaavanlaisia kattauksia oli samalla tavoin lähes joka talossa. Niiden ympärille kokoontuvat sitten perhe ja lähisukulaiset, jotka siunaavat antimet ja lähettävät niiden myötä terveisensä vainajille tuonpuoleiseen.

Kysymyksessä on itse asiassa huolella valmisteltu ja monipuolinen "buffet", joka lopulta nautitaan kokonaisuudessaan erikseen pihamaalle katettuna, mukana olleiden sekä myöhemmin talossa poikkeavien vieraiden kesken. Tapoihin nimittäin kuuluu poiketa tervehtimässä päivän mittaan muitakin sukulaisia talosta-taloon maistellen samalla kunkin kyläpaikan antimia, siinä samalla ehkä vainajiakin muistellaan.

Koska tarjoiluun sisältyy on myös olutta ja alkoholia, joista thaimaalaiset miehet tykkäävät niin kuin suomalaiset veljensäkin, paranee meno yleensä päivän viileessä iltaa kohti. Silloin huolehtivaiset emännät jo siirtelevät väkeviä suojaan ahnaiden isäntien silmien ulottuvilta – jotka kuitenkin asiasta tietoisina ovat siihenkin osanneet varautua.

Kuulostaako tutulta? Kokoonnutaan yhteen, maistellaan herkkuja ja muistellaan, otetaan muutama napanteri ja puhellaan lähimmäisten kesken mukavia pikku tuiterissa.

Kovin vierasta kuitenkin suomalaiselle, joille pyhäinpäivä on toisenlainen tapaus.

Pyhäinpäivä on vainajien ja pyhien muistopäivä, jonka sanoma on yhteys yli kuoleman rajan. Haudoilla käydään sytyttämässä kynttilöitä usein perheen kanssa. Näin pyhäinpäivä luo lapsillekin kokemuksen kuulumisesta sukupolvien ketjuun.

Pohjolassa pyhäinpäivä on säilynyt hiljaisena ja hartaana muistopäivänä verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan, joissa se on saanut karnevaalin piirteitä (viittaa Halloween-juhlintaan).

Lähde: Kirkon tiedotuskeskus

Tottavie toivoisin kuitenkin suomalaislapsille hieman enemmän thaimaalaista tuntumaa kuulumisesta sukupolvien ketjuun. Mieluummin istumista mukavassa seurassa syöden ja tutustuen hyväntuulisiin sukulaisiin (vaikka olisivat pienessä hiprakassa), kuin körötellä hämärissä kalsealle hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä surullisin mielin.

P.S. Täydennyksenä nyt vielä eilisen juhlinnan ohjelmaan se, että tänään liittyy thaimaalaiseen "pyhäinpäivän viettoon" käynti temppelissä, missä lahjoitetaan munkeille ruokaa ja vieraillaan lähisukulaisten hautapaikoilla. Niistäkin muistomerkeistä yritän saada jolloinkin tänne kuvan päästäksenne käsitykseen siitä, missä ja miten thaimaalaiset vainajat “asuvat”.