Kauniita maisemia, mutta vesi melko savisen sameaa.
Heräsin tänään ilmeisen aikaiseen aikaan neljän tienoilla. Ja kun ei enempää nukuttanut, nousin tietokoneen äärelle ja vaihdoin muutamia sanoja vanhojen ystävien kanssa http://espanja.org -sivuston chatissa.Aikaero Suomen ja Thaimaan välillä on kesällä 4 tuntia (Eurooppaan 5), joten keskustelijat olivat jo menossa nukkumaan samaan aikaan, kun itse valmistaudun uuteen päivään. Joskin vielä pimeässä.
Tupakat loppuivat, mutta eihän täällä ole hätä minkään näköinen yhdenkään puutteen osalta. Kaiken aikaa on jokin kauppaliike avoinna ja aivan varmasti 7-eleven, minne ajelin sitten ostoksille. Ja sen jälkeen vielä markkinoille, missä oli jo täysi hulina päällä puoli viiden aikaan aamulla. Monet myyjistä valmiina, asiakkaitakin oli kiertelemässä ja loput kauppiaat virittelivät kojujaan kuntoon.
Seuraavaksi pysähdyin kahville. Espanjanystävät tietävät mieltymykseni sikäläiseen maitokahviin (café con leche) ja niiden ohella churros-leivonnaisiin (ne ovat semmoisia kuin huterasta munkkitaikinasta tehtyjä rapeakuorisia pötkylöitä, jotka valmistetaan kuumassa öljyssä.
Täälläkin saa ihan vastaavia, samaan tapaan valmistettuja ja vain aamuisin, niin kauan kuin kysyntää riittää ja tavara on tuoretta. Kahvi puolestaan valmistetaan jauheesta (Nescafé) ja kermaa siihen lisätään kolmenlaista – jauhetta (joka antaa oman makunsa, kuten olen kotioloissakin huomannut), kondensoitua ja sokerista tölkkitavaraa (sitä tahmeaa ja melko paksua erittäin makeaa), sekä toisenlaisesta tölkistä vielä liraus myöskin kondensoitua, mutta juoksevampaa kermaa.
En osaa vielä ilmaista itseäni paikallisella kielellä, joten jouduin tyytymään kupilliseen mukin sijasta, mutta sain vierelle myös lasillisen laihaa teetä (mikä on täällä kuin pakollinen kylkiäinen). Olisin siis ollut mieltynyt mieluummin mukiin, joten tarttee kait opetella nuo astioiden thaikieliset nimet seuraavaksi ... ja kahvin hinta on n. 0,30 euroa (15 bahtia).
Turistikohteissa olisi varsinaisia baareja ja kahviloita, mutta ei täällä. Istuin siis kadun laidalle muovituolille kärryjen äärelle. Mukanani ei ollut kameraa, mutta jossakin myöhemmässä vaiheessa tulet näkemään, minkälaisia katukeittiöitä täällä käytetään niin kahvin kuin ruuankin jakelupisteinä. Ruokaa saa parhaaseen aikaan lähes joka kadunväliltä, kun nuo "kahvilat" ovat puolestaan harvemmassa – eli täytyy tietää minne menee.
Tällä hetkellä kello lähenee kuutta ja pihamurin takana kukko kiekuilee kanojensa komennoksi. Naapurusto heräilee ja pian on päivä taas täydessä menossaan. Ja mun on hyvä olla. Aikaiset aamut antavat usein enemmän. Kunnon kaupungissa on aina elämää, aamuöisin (?) samaan aikaan sekä eilistä että huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti