Onko kaikki todella tarpeen?

Tampereen kauppahalli elokuussa 2008

Älkää nyt hyvät ihmiset ryhtykö olettamaan, ettemmekö me muka osaisi nautiskella korkean elintason täysistä yltäkylläisyyden mahdollisuuksista. Tai uskotelko itsellenne myöhempien kuvausteni perusteella, ettei Thaimaassa olisi edes saatavilla kaikkea sitä, mitä on eurooppalaisten ulottuvilla. Kyllä täällä on – ja jopa enemmänkin. 

Tässä blogissa on kuitenkin kysymys yksinkertaisesti siitä, että keskityn kuvaamaan pientä ja hieman syrjäistä kaupunkia, missä ei ole todellisia tarpeita niille palveluille joita täältä ei saa. 

Köyhyys on sitten ihan toinen juttu, mutta puutteessa pärjää moni pysyttäytyen tyytyväisenä, vaikka ei olisikaan kansainvälisen ketjun kahvilaa lähimailla. Ja kun ei ole, niin joudumme mekin ajelemaan 30 km hieman suurempaan kaupunkiin (Surin), jos jolloinkin haluamme työnnellä ostoskärryjä hyvinvarustellussa marketissa.

Tulen lisäksi osoittamaan, miten olemme vaivatta jättäytyneet vaille monia totunnaisia juttuja (niin kuin monet teistä nautiskellessaan mökkielämän ihanuuksista). Kuvaan myös jonakin päivänä osan siitä monipuolisesta runsaudesta, mitä paikallisilla ruokamarkkinoilla on tarjolla päivittäin. Ei huippukokkien valmistamana eikä ruokatehtaalla tuotettuna, vaan kotoisin menetelmin tehtynä, joko raakana tai sellaisenaan syötäväksi valmistettuna. Toisenkinmoista thairuokaa.

Tavataan taas, mutta vaivaudu nyt sillä välin sinäkin sanomaan jotakin – napsauta itsesi kommentteihin, missä on hyvää tilaa palautteille ja mielipiteille. Kysymyksiäkin voit esittää ja niihin vastaan mielihyvin, kunhan vain voin.