lauantaina, syyskuuta 27, 2008

Kävin mopokorjaamolla ja tankkasin

Hiffasin eilen, että mopon puolivalot olivat simahtaneet, joten tänään ajoin korjaamolle hoitamaan asian. Ja täällä se käy sujuvasti ilman sitä suomalaista jahkailua, mihin aikanaan niin moneen kertaan kyllästyin: 

"Jaa, että lamppu palanut, niin aina. Ja nyt sitten pitäisi uusi tilalle vaihtaa, jotta meillähän se käy. Olisikos teillä sitten aikaa tulla huomenna katsomaan, josko pojat sen olisivat ehtineet siihen mennessä laittaa?"

Täällä tartutaan hommaan samantien ja pannaan toimeksi heti.

Enkä muuten tiennyt, että polttimoiden vaihtamiseksi on Yamaha Nouvon etulevy irrotettava avaamalla kaikkiaan 12 ruuvia. Tämä vesseli suoritti purkamisen sujuvasti, poisti molemmat polttimot ja ilmoitti elekielellä hakevansa uudet varaosaliikkeestä omalla mopollaan hetkessä. Ja niin kaveri lähti jättäen minulle siksi aikaa vastuun korjaamonsa asiakaspalvelusta (onneksi kukaan ei tullut kyselemään mitään).

Kaksi uutta polttimoa (molemmat kannattaa vaihtaa samantien, vaikka vain toinen olisi palanut) ja työt maksoivat yhteensä 120 bahtia, eli 2,40 euroa. Enkä sitäkään tiedä, mitä edes nuo pelkät polttimot olisivat Suomessa maksaneet, mutta tuolla hinnalla sikäläinen korjaamo tuskin toivottaisi edes hyvää huomenta.

Seuraavaksi ajoin huoltoasemalle ja ostin bensaa. Yamaha toimii hyvin 91-oktaanisella, joka maksoi tänään 27,30 bahtia (eli 0,549 euroa päivän tarkistetun kurssin mukaan).

Asiointi huoltoasemalla sujuu muuten vaivattomasti – ihan niin kuin muinaisessa Suomessa oli joskus kauan sitten tapana, silloin kun vielä oli palveluita saatavilla. Henkilökunta tekee tankkauksen puolestasi ja rahastaa sen siinä samalla käteisellä. Ja heitä riittää, jokaisella mittarilla on oma henkilönsä, joten et joudu edes odottelemaan sisältä löntystelevää olentoa joka kyselisi turhautuneena, että mitä saisi olla.

Muutama sana omista asenteistani ...

Myönnän mielihyvin irvailevani suomalaisuudelle ja hehkuttavani samaan hengenvetoon täkäläistä hintatasoa. En voi sille mitään – toki tiedän myös Suomesta saatavan hyvää palvelua (olenhan ollut itsekin toteuttamassa sellaista siellä), mutta kun monellakin palvelusektorilla yritetään nyhjäistä lähes tyhjästä yhä enemmän ja samaan aikaan yksityisen yrittämisen kynnyksiä ja kustannuksia kasvatetaan ehkäisten samalla työllistämisen mahdollisuuksia – veltostuvan kansan odottaessa yhteiskunnan maksavan jokaisen henkilökohtaisetkin viulut yhteisestä pussista – niin ei minua ainakaan koti-ikävä vaivaa.

Thaimaassa puolestaan on paljon puutteita verrattuna siihen, miten hygienisen hienoissa laitoksissa siellä kotimaassa kaikki pankit, sairaalat, virastot sun muut toimivat. Tosin voit myös Thaimaassa asioida yhtä loistokkaissa puitteissa, kunhan maksat siitä itse.

Yhtä hyvin asumisen kuin tulotason ja varakkuuden ääripäät ovat täällä todella etäällä toisistaan, mutta en ole vielä kertaakaan kohdannut sellaista kateuden synnyttämää kaunaisuutta, minkä aistii liian usein piilevän taustalla, kun suomalaisen yhteiskunnan katkeroittamat kansalaiset haluavat kieltää etuisuuksia itseään paremmin menestyviltä – sen sijaan että tekisivät itse työtä tavoittaakseen sen saman. 

On tietenkin hyvä, että yhteiskunta tukee vähempiosaisia, mutta kyllä jokaisen ihmisen tulisi ensisijaisesti vastata omasta hyvinvoinnistaan itse. Huolehtien samalla myös omasta perheestään sukupolvesta toiseen.

Siitä johdatan saarnani vielä yhteen eroavuuteen kahden yhteiskunnan välillä: Suomessa isovanhemmat kuormitetaan jatkuvalla vastuulla aikuistuneenkin  jälkikasvunsa hyvinvoinnista. Moni mummo maksaa maltaita lapsenlapsensa harrasteista – mutta kuinka moni lapsiperhe on puolestaan varautunut antamaan mummolle mammonaa, jos tällä on itsellään tiukat paikat?

Thaimaassa perheet muodostavat yhteisön, joka tarjoaa toisilleen keskinäisen tuen. Rahallisesti ja muutoinkin. Eihän täällä edes ole vanhusten hoitolaitoksia, minne isovanhemmat voitaisiin unohtaa muiden vastuulle, mutta harva semmoiseen edes haluaisi muuttaa.

Vaan näistäkin aiheista voimme jatkaa myöhemmin ja saatan silloin kertoa taas jotakin jopa konkreettisten esimerkkien kera. Joten pysy mukana ja anna kaverillesikin vinkki, että täällä on tämmöinen blogi – jotta tulisivat lukemaan!

2 kommenttia:

tapsa kirjoitti...

Vanha herra puhuu taas asiaa. Sekä huoltamoista, bensan hinnasta ja varsinkin perheen ja vanhempien tärkeydestä thaikulttuurissa. Itselläni on siitä muutaman vuoden kokemus.
Miu hoitaa faijaansa Thaimaassa vielä pariviikkoa ja samalla muistuttaa minua päivittäin säännöllisestä ruokailusta. On kuulemma tärkeää diabeetikolle!
Lukekaa, nuoret näitä blogeja. Voisitte vaikka oppia jotakin. Niin, ja vanhemmatkin.
Tapsa
P.S. annan vinkin omille penskoillenikin

Anonyymi kirjoitti...

Moi OC! Bensa tuntuu olevan ihan oikealla hintatasolla. Olisipa se ilo tankata oma auto Thaimaassa - kymmennellä eurollakin saisi huristella jo pitkään!

Tuo kyltti bensiksellä oli suupieliä venyttävä oivallus... :)

Meillä "kinkkikustomiin" (50 cc)lamppu maksaa 10 euroa ja vaihdon joudut tekemään itse...ettei vaan nyt joku vetäisi välistä...!

Toivottelee, turboman1