keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008

Arkinen nälkäpäivä ...

Rouva ei ole tänään kotona vaan käymässä kotikylässään, mutta huolehti tietenkin ennen lähtöään siitä, miten nyt tulen toimeen yksin – muistanko syödä ja mitä jos kuitenkin menisin nälkäisenä ulos valmiiden patojen äärelle tai ... mutta ei. Minä paistoin pekonia ja kananmunia. Helppo juttu kesken töiden ja maistuu aina.

Heitin huomaamattani menemään eilisen kauppakäynnin kuitin, joten en nyt pysty sanomaan, mitä nuo ainekset maksavat. Kerron siitä jossakin välissä sitten, mutta sen tiedän nyt, että rasia LM-savukkeita maksaa 49 bahtia eli yhden euron.

Lisäksi syötän tähän lonkalta joitakin hintoja, kun kustannuksista on kiinnostusta ilmaistu. Esimerkiksi eilen kävin leikkauttamassa kynteni parturi-kampaamossa. Varpaat ja sormet, huolellinen mani/pedikyyri maksoi 80 bahtia ja annoin tippeineen 100. Parturi maksoi viimeksi vähän fiinimmässä paikassa 160 bahtia.

Kurkistin äsken vielä kaapiin todeten, että hyvälaatuiset keksit maksavat 35 bahtia (0,70 euroa) paketti ja jäitä kaivatessamme haemme niitä ostoskassillisen pakkaseen naapurikioskista, joka veloittaa siitä 10 bahtia. Olutta en osta kotiin, mutta tässä ihan lähellä on bungalow-hotelli-ravintola, missä voin nautiskella pullon Heinekenia hintaan 55 bahtia tai Singhan vielä halvemmalla. Jos syömme molemmat katukeittiössä hyvää ruokaa ja juomme vettä, se maksaa poikkeuksetta yhteensä alle 100 bahtia.

Käyttämäni vaihtokurssi: 100 THB = 1,98 euroa (tilivaluutta - osto 24.09.2008)

Sitä tässä samalla ihmettelen, jotta kuinkahan moni täällä käy lukemassa näitä. Käytössäni ei ole mitään muita mittareita kuin tuo äänestys, joten sitä suuremmalla motivaatioriemulla otan vastaan kommentteja kuullakseni, onko tällä blogilla tarkoituksensa eli saako joku siitä itselleen jotakin.

Vähän kuiva juttu tällä kertaa, mutta nyt ovat työasiat päällimmäisenä ja taustalla hikinen olo mihin sekoittuu myös flunssainen yskä. Mittari näytti kahdeksan aikoihin aamulla puolivarjossa 43 astetta, että siitäkin teille riemua sitten.

Nyt on sinun vuorosi – kommentoi joitakin, kiitos.

8 kommenttia:

Loieri kirjoitti...

Hyvä blogi ja antoisa minulle
Loieri

Anonyymi kirjoitti...

Totta kai blogisi kiinnostaa ja sen
käyn aina tsekkaamassa, onko uutta
tarinaa tullut. Kiva on lukea elä-
misestä sillä seudulla.

- Tarttis vissiin tulla sinne
hampilääkäriin. Vois siellä munkin
kolikkoni riittää. ;-)

Olen saanut sen käsityksen, että
"manjaana"-tyyliä ei siellä ole, vaan hommat hoituu kunnolla.
Meneekö se aina näin?

terv. Suoratukka

Anonyymi kirjoitti...

Katos pakana! Blondikin onnistui lopulta saamaan viestinsä perille.
Heh. :-)
Suoris

Old Chap kirjoitti...

Suoratukka on ominut oikean käsityksen siitä, että "mañana" ei ole täällä voimassa. Se on paremminkin joko tänään – tai sitten ensi viikolla. Mutta omalta osaltani olen iloinnut siitä, miten nopeaan ja täsmälliseen palveluun täällä saa tottua. Ja siihen, että kaikki toimitetaan tarvittaessa kotiin. Ja huonekalut kootaan sekä asennetaan paikoilleen samaan hintaan.

Hammaslääkärissä en ole vielä käynyt, mutta sen kokeneet ovat kehaisseet palvelun tason ja laitteiston olevan täysin eurooppalaisella tasolla, mutta hintojen huimasti edullisemmat.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä jutut kiinnostavat, joten anna kynän (näppiksen) sauhuta. Aihe ainakin on sydäntä lähellä, kun ruoasta puhutaan :P

Thaimaa kiinnostaa myös maana paljon ja eiköhän sinnekin muutaman vuoden sisällä pyörähdetä. Terveisiä Madridista ja toki Kuubastakin, jossa pyörähdin lomalla!

T: Sami Karjalainen

Anonyymi kirjoitti...

Mañana ei ole voimassa mutta mai pen rai on :) Se tarkoittaa sitä että kaikki ei tule toimimaan kunnolla mutta suurin piirtein sinne päin.

Tässä niin hyvä selivitys englanniksi:

If bamboo could talk, it would say mai pen rai.

Or maybe not. Maybe it would say, "Mom, I just outgrew those jeans you bought me yesterday." Regardless, if you want to understand Thailand, learn mai pen rai.

Technically, mai pen rai translates as It's nothing. Informally, we've seen quite a few loose translations:

Never mind.
It's cool.
Don't get mad, get glad.
Take it easy.
No worries.
Oh well, I can't do anything about it.

In short, mai pen rai is ultimately a philosophy of life: Bend with the wind, like a bamboo tree. And above all, keep smiling.

The ubiquitous Thai smile can seem artificial to visitors. Yet it serves a useful purpose. If it were possible to measure such things, quite possibly the people of Thailand would be found to be happier with their lives, and more free of stress, than their counterparts in wealthier nations.

Anna kirjoitti...

Ilahduin löytäessäni blogisi, koska minua kiinnostaa arkielämä Thaimaassa. Olen itse vuoden päästä lähdössä puoleksi vuodeksi Pohjois-Thaimaahan ja moni asia mietityttää, kun en ole koskaan siellä käynyt.

Anonyymi kirjoitti...

Totta kai kiinnostaa lukea blogiasi.
Mukavan edullista siellä on.
T.tyyne