Maailma piha-aidan takana ...

Rankkasateen pehmentämä maisema aidan takaa ...

Takapihamme aidan takana avautuu toisenlainen maailma. Siellä kiekuu aamuisin ainakin kaksi kukkoa ja usein illan pimettyä ulvovat koirat. Sateella puolestaan on sammakoilla hämärään aikaan semmoinen konsertti, etten ole ikinä missään muualla moista kuullut. Ihmisiäkin siellä asuu, mutta eri kylässä. Emme tunne heitä vielä. Odotan ensimmäistä katsekontaktia.

Aidan tällä puolen muodostaa L-kirjaimen muotoinen kotikatumme ja sen varrelle rakennetut pientalot kylän (Jadsunsukapab Village), yhden niistä monista, joista Prasatin asuinalueet koostuvat. Kerrostaloja ei tässä kaupungissa ole, sillä tilaa on vielä riittävästi maan pinnalla.

Vajaan kuukauden kokemusten mukaan tiedän, että oman kadun varrella kaikki tervehtivät toisiaan, mutta muualla (ystävälliset) katseet vain sivuavat sinua. Näin kotipiirin tuntumassa – vaan kyllä minä meinaan oma-aloitteiset huomenet jonakin päivänä tuonne naapurikyläänkin heittää, vaikka vaimoni opastaakin odottamaan heidän aloitettaan. Thaimaassa kun ei saisi milloinkaan toimia liian tuttavallisesti. 

Tämä ei ole parhaita päiviäni. Viimeviikkoinen käyntini lääkärissä antoi parantavat pillerit, mutta jostakin syystä tämä tauti ei tällä kertaa meinaa talttua millään. Väsyttää ja hieman harmittaakin se, ettei ajatus juokse niin kirkkaana kuin tahtoisin. 

Siksi ei tämän enempää. Nyt ryhdyn laiminlyömään muitakin velvollisuuksiani, otan iltapäivän vapaaksi ja annan ajan kulua. Kunnes jälleen tapaamme huomenna – kuten toivon.

P.S.   Kerro tästä blogista myös ystävillesi - anna vinkiksi linkki ja kutsu lukemaan! 

Vainajien muistopäivä – Donta

Thaimaassa kokoonnuttiin eilen perhekunnittain muistamaan läheisiä vainajia, joille oli vierailukohteessamme katettu kaislamatolle antimia – riisiä, erilaisia ruokia, hedelmiä, herkkupaloja, vettä, Pepsiä, olutta ja myös paikallista alkoholia, tupakkaa ja rahaa.

Vastaavanlaisia kattauksia oli samalla tavoin lähes joka talossa. Niiden ympärille kokoontuvat sitten perhe ja lähisukulaiset, jotka siunaavat antimet ja lähettävät niiden myötä terveisensä vainajille tuonpuoleiseen.

Kysymyksessä on itse asiassa huolella valmisteltu ja monipuolinen "buffet", joka lopulta nautitaan kokonaisuudessaan erikseen pihamaalle katettuna, mukana olleiden sekä myöhemmin talossa poikkeavien vieraiden kesken. Tapoihin nimittäin kuuluu poiketa tervehtimässä päivän mittaan muitakin sukulaisia talosta-taloon maistellen samalla kunkin kyläpaikan antimia, siinä samalla ehkä vainajiakin muistellaan.

Koska tarjoiluun sisältyy on myös olutta ja alkoholia, joista thaimaalaiset miehet tykkäävät niin kuin suomalaiset veljensäkin, paranee meno yleensä päivän viileessä iltaa kohti. Silloin huolehtivaiset emännät jo siirtelevät väkeviä suojaan ahnaiden isäntien silmien ulottuvilta – jotka kuitenkin asiasta tietoisina ovat siihenkin osanneet varautua.

Kuulostaako tutulta? Kokoonnutaan yhteen, maistellaan herkkuja ja muistellaan, otetaan muutama napanteri ja puhellaan lähimmäisten kesken mukavia pikku tuiterissa.

Kovin vierasta kuitenkin suomalaiselle, joille pyhäinpäivä on toisenlainen tapaus.

Pyhäinpäivä on vainajien ja pyhien muistopäivä, jonka sanoma on yhteys yli kuoleman rajan. Haudoilla käydään sytyttämässä kynttilöitä usein perheen kanssa. Näin pyhäinpäivä luo lapsillekin kokemuksen kuulumisesta sukupolvien ketjuun.

Pohjolassa pyhäinpäivä on säilynyt hiljaisena ja hartaana muistopäivänä verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan, joissa se on saanut karnevaalin piirteitä (viittaa Halloween-juhlintaan).

Lähde: Kirkon tiedotuskeskus

Tottavie toivoisin kuitenkin suomalaislapsille hieman enemmän thaimaalaista tuntumaa kuulumisesta sukupolvien ketjuun. Mieluummin istumista mukavassa seurassa syöden ja tutustuen hyväntuulisiin sukulaisiin (vaikka olisivat pienessä hiprakassa), kuin körötellä hämärissä kalsealle hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä surullisin mielin.

P.S. Täydennyksenä nyt vielä eilisen juhlinnan ohjelmaan se, että tänään liittyy thaimaalaiseen "pyhäinpäivän viettoon" käynti temppelissä, missä lahjoitetaan munkeille ruokaa ja vieraillaan lähisukulaisten hautapaikoilla. Niistäkin muistomerkeistä yritän saada jolloinkin tänne kuvan päästäksenne käsitykseen siitä, missä ja miten thaimaalaiset vainajat “asuvat”.

Kävin mopokorjaamolla ja tankkasin

Hiffasin eilen, että mopon puolivalot olivat simahtaneet, joten tänään ajoin korjaamolle hoitamaan asian. Ja täällä se käy sujuvasti ilman sitä suomalaista jahkailua, mihin aikanaan niin moneen kertaan kyllästyin: 

"Jaa, että lamppu palanut, niin aina. Ja nyt sitten pitäisi uusi tilalle vaihtaa, jotta meillähän se käy. Olisikos teillä sitten aikaa tulla huomenna katsomaan, josko pojat sen olisivat ehtineet siihen mennessä laittaa?"

Täällä tartutaan hommaan samantien ja pannaan toimeksi heti.

Enkä muuten tiennyt, että polttimoiden vaihtamiseksi on Yamaha Nouvon etulevy irrotettava avaamalla kaikkiaan 12 ruuvia. Tämä vesseli suoritti purkamisen sujuvasti, poisti molemmat polttimot ja ilmoitti elekielellä hakevansa uudet varaosaliikkeestä omalla mopollaan hetkessä. Ja niin kaveri lähti jättäen minulle siksi aikaa vastuun korjaamonsa asiakaspalvelusta (onneksi kukaan ei tullut kyselemään mitään).

Kaksi uutta polttimoa (molemmat kannattaa vaihtaa samantien, vaikka vain toinen olisi palanut) ja työt maksoivat yhteensä 120 bahtia, eli 2,40 euroa. Enkä sitäkään tiedä, mitä edes nuo pelkät polttimot olisivat Suomessa maksaneet, mutta tuolla hinnalla sikäläinen korjaamo tuskin toivottaisi edes hyvää huomenta.

Seuraavaksi ajoin huoltoasemalle ja ostin bensaa. Yamaha toimii hyvin 91-oktaanisella, joka maksoi tänään 27,30 bahtia (eli 0,549 euroa päivän tarkistetun kurssin mukaan).

Asiointi huoltoasemalla sujuu muuten vaivattomasti – ihan niin kuin muinaisessa Suomessa oli joskus kauan sitten tapana, silloin kun vielä oli palveluita saatavilla. Henkilökunta tekee tankkauksen puolestasi ja rahastaa sen siinä samalla käteisellä. Ja heitä riittää, jokaisella mittarilla on oma henkilönsä, joten et joudu edes odottelemaan sisältä löntystelevää olentoa joka kyselisi turhautuneena, että mitä saisi olla.

Muutama sana omista asenteistani ...

Myönnän mielihyvin irvailevani suomalaisuudelle ja hehkuttavani samaan hengenvetoon täkäläistä hintatasoa. En voi sille mitään – toki tiedän myös Suomesta saatavan hyvää palvelua (olenhan ollut itsekin toteuttamassa sellaista siellä), mutta kun monellakin palvelusektorilla yritetään nyhjäistä lähes tyhjästä yhä enemmän ja samaan aikaan yksityisen yrittämisen kynnyksiä ja kustannuksia kasvatetaan ehkäisten samalla työllistämisen mahdollisuuksia – veltostuvan kansan odottaessa yhteiskunnan maksavan jokaisen henkilökohtaisetkin viulut yhteisestä pussista – niin ei minua ainakaan koti-ikävä vaivaa.

Thaimaassa puolestaan on paljon puutteita verrattuna siihen, miten hygienisen hienoissa laitoksissa siellä kotimaassa kaikki pankit, sairaalat, virastot sun muut toimivat. Tosin voit myös Thaimaassa asioida yhtä loistokkaissa puitteissa, kunhan maksat siitä itse.

Yhtä hyvin asumisen kuin tulotason ja varakkuuden ääripäät ovat täällä todella etäällä toisistaan, mutta en ole vielä kertaakaan kohdannut sellaista kateuden synnyttämää kaunaisuutta, minkä aistii liian usein piilevän taustalla, kun suomalaisen yhteiskunnan katkeroittamat kansalaiset haluavat kieltää etuisuuksia itseään paremmin menestyviltä – sen sijaan että tekisivät itse työtä tavoittaakseen sen saman. 

On tietenkin hyvä, että yhteiskunta tukee vähempiosaisia, mutta kyllä jokaisen ihmisen tulisi ensisijaisesti vastata omasta hyvinvoinnistaan itse. Huolehtien samalla myös omasta perheestään sukupolvesta toiseen.

Siitä johdatan saarnani vielä yhteen eroavuuteen kahden yhteiskunnan välillä: Suomessa isovanhemmat kuormitetaan jatkuvalla vastuulla aikuistuneenkin  jälkikasvunsa hyvinvoinnista. Moni mummo maksaa maltaita lapsenlapsensa harrasteista – mutta kuinka moni lapsiperhe on puolestaan varautunut antamaan mummolle mammonaa, jos tällä on itsellään tiukat paikat?

Thaimaassa perheet muodostavat yhteisön, joka tarjoaa toisilleen keskinäisen tuen. Rahallisesti ja muutoinkin. Eihän täällä edes ole vanhusten hoitolaitoksia, minne isovanhemmat voitaisiin unohtaa muiden vastuulle, mutta harva semmoiseen edes haluaisi muuttaa.

Vaan näistäkin aiheista voimme jatkaa myöhemmin ja saatan silloin kertoa taas jotakin jopa konkreettisten esimerkkien kera. Joten pysy mukana ja anna kaverillesikin vinkki, että täällä on tämmöinen blogi – jotta tulisivat lukemaan!

Mitä ja miten täällä syödään?

Olen tuossa aikaisemmin puhunut markkinoista (kuten täällä on tapana), mutta pitäisi mieluummin nimittää kaupungin keskustassa päivittäin avoinna olevaa aluetta toriksi. Perjantai-iltaisin on nimittäin varsinaiset markkinat sivummalla ja siellä sitten on saatavilla ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa.

Kävin ensivisiitillä tänään ja siellä totesin myös aikaisemmin kertomani keksipakettien hinnan kalliiksi. Markkinoilta niitä saa kaupan hintoihin verrattuna puolta halvemmalla.

Mutta päivittäin siis ostamme aterioiden ainekset etupäässä markkinoilta (siis sieltä torilta). Kävin tänään hakemassa kevyeksi lounaaksi hieman välipalaa, hedelmiä ja lihajalosteita (katso kuvat). 

Jatkuvassa kuumuudessa ei tee mieli raskaita aterioita sisäänsä ahtaa. Siksi syöme etupäässä thairuokaa, kalaa, kanaa, possua ja melko paljon vihanneksia (enenevässä määrin minäkin) sekä ennen kaikkea riisiä. Etupäässä rouva syö riisit, sillä minä jätän ne vähemmälle. Ja kaiken aikaa kummastelen, miten järkevän tuntuisesta ruokavaliosta huolimatta painoni pysyttelee jatkuvasti korkealla, eikä villiintynyt keskivartalo tunnu ohenevan ollenkaan.

Ruokajuomana meillä on useimmiten jäävesi. Jäitä lisätään täällä muutoinkin kaikkiin juomiin, jopa olut ja brandy tarjoillaan jäiden kera, ellet erikseen estele. Ja silleen nautin niitä nykyisin minäkin, omaksuen paikallisia tapoja.

Samoin kuin olen ottanut omakseni täkäläisen ruokailuvälineiden käytön. Thaimaassa syödään vain harvoja ruokia puikoin. Normaalisti käytössä ovat haarukka (vasemmassa kädessä) ja lusikka (oikeassa), koska veistä ei valmiiksi suupalakokoon pienennetyn thairuuan yhteydessä tarvita. Ja lusikan reunuksella sekin toimii, jos leikata haluaa.

Kuulostaako herkulliselta? Varmaankin ja julkaisemani kuvat vain tukevat käsityksiäsi kunnes jonakin päivänä tuon sitten esille arkiruuan kummallisuuksia ja näytän niitä annoksia, joihin en omaa lusikkaani työnnä – eivätkä ne kaikki itse asiassa maistu meille kumpaisellekaan. Markkinoilla on nimittäin tarjolla myös rotanraatoja, sammakoita ja erilaisia ötököitä, joista jotkut muut puolestaan tykkäävät. 

Tänään päätin käydä lääkärissä

Kerroin jo eilen kärsiväni flunssaisesta olosta, johon osaltani yleensä liittyy myös tulehtunut keuhkoputki. Että eikun tänään lääkäriin.

Prasatin keskustassa toimii markkina-alueen kyljellä klinikka, minne tallustelin kielipuolena omin voimin.

Aluksi henkilötiedot, kuka olen ja mistä kotoisin. Selvisin jopa sen selittelystä, mikä minua vaivaa – muutamalla paikallisella odottelijalla oli tosin hymy herkässä seuratessaan isokokoisen farangin (ulkomaalainen) ja thaitytön keskeistä kommunikaatiota.

Vain lyhyt odotus ja lääkäri otti vastaan. Ystävällinen kaveri, varmat otteet ja puhekielenä hillityn sujuva englanti. Kummasteli ettei mulla ollut vaimoa mukana valittamassa vaivoja puolestani. Sanoin että olisi mielellään ollut, mutta arvasin pärjääväni näinkin.

Koputteli, kuunteli keuhkot ja tarkasti sykkeet, teki muutaman kysymyksen ja totesi sitten sen, minkä tiesinkin: Keuhkoputki pahasti tulehtunut. Ja sitten kirjoitettiin lääkemääräys, jolla sain lunastaa klinikan vastaanotosta kaiken tarvittavan. Ei tarvinnut mennä erikseen apteekkiin.

Sain pullollisen yskänlääkettä (vaikuttaa kotitekoiselta ja maistuu tehokkaalta), yhdenlaisia kapseleita (ilmeisesti antibiootteja) ja kahdenlaisia pillereitä.

Mitä se sitten maksoi? Kaikkineen koko hoito ja lääkkeet maksoivat yhteensä 280 bahtia, eli noin 5,60 euroa. Klinikan tilat ovat askeettiset, mutta puhtaat. Henkilökunta ystävällistä ja lääkäri (joka tämän vastaanoton ohella työskentelee kuulemma sairaalassa) vaikutti ihan yhtä pätevältä kuin kuka tahansa länsimainen kollegansa.

Täällä näin, mutta Pattayalla paljon hienommin

Asuimme siis aikaisemmin Pattayan tuntumassa, missä sielläkin olen kokenut käynnin lääkärissä. Bangkok Pattaya Hospital on kuin viiden tähden hotelli, missä saat ruhtinaallisen palvelun, voit odotellessasi (harvoin joudut mitään odottamaan) syödä hedelmiä tai juoda kupillisen kaakaota, tunnet olevasi kaiken aikaa VIP-tasoinen vieras ja saatat jopa intoutua toivomaan, että sairastuisit pian uudelleen päästäksesi takaisin.

Kallistahan se on täkäläisittäin, mutta jos erikoislääkärin tutkimus ja hänen määräämänsä lääkkeet (jotka lunastat sairaalan omasta apteekista) maksavat vaikkapa 35 euroa, et sitä jää suremaan.

Kokemukseni Thaimaan terveydenhoidosta ovat siis kahdenlaisia. Yhteistä niille on ystävällisyys ja ammattitaito. Selkeä halu huolehtia potilaasta ja parantaa. 

Kumman sitten valitsisin lopulta? Kaikesta huolimatta taisin tänään tykätä enemmän. Ei tuhlaantunut aikaa ylimääräisiin rituaaleihin ja kun olen noissa paremmissakin hotelleissa saanut elämäni aikana muutoinkin liikkua riittämiin, niin hyvä näin.

Arkinen nälkäpäivä ...

Rouva ei ole tänään kotona vaan käymässä kotikylässään, mutta huolehti tietenkin ennen lähtöään siitä, miten nyt tulen toimeen yksin – muistanko syödä ja mitä jos kuitenkin menisin nälkäisenä ulos valmiiden patojen äärelle tai ... mutta ei. Minä paistoin pekonia ja kananmunia. Helppo juttu kesken töiden ja maistuu aina.

Heitin huomaamattani menemään eilisen kauppakäynnin kuitin, joten en nyt pysty sanomaan, mitä nuo ainekset maksavat. Kerron siitä jossakin välissä sitten, mutta sen tiedän nyt, että rasia LM-savukkeita maksaa 49 bahtia eli yhden euron.

Lisäksi syötän tähän lonkalta joitakin hintoja, kun kustannuksista on kiinnostusta ilmaistu. Esimerkiksi eilen kävin leikkauttamassa kynteni parturi-kampaamossa. Varpaat ja sormet, huolellinen mani/pedikyyri maksoi 80 bahtia ja annoin tippeineen 100. Parturi maksoi viimeksi vähän fiinimmässä paikassa 160 bahtia.

Kurkistin äsken vielä kaapiin todeten, että hyvälaatuiset keksit maksavat 35 bahtia (0,70 euroa) paketti ja jäitä kaivatessamme haemme niitä ostoskassillisen pakkaseen naapurikioskista, joka veloittaa siitä 10 bahtia. Olutta en osta kotiin, mutta tässä ihan lähellä on bungalow-hotelli-ravintola, missä voin nautiskella pullon Heinekenia hintaan 55 bahtia tai Singhan vielä halvemmalla. Jos syömme molemmat katukeittiössä hyvää ruokaa ja juomme vettä, se maksaa poikkeuksetta yhteensä alle 100 bahtia.

Käyttämäni vaihtokurssi: 100 THB = 1,98 euroa (tilivaluutta - osto 24.09.2008)

Sitä tässä samalla ihmettelen, jotta kuinkahan moni täällä käy lukemassa näitä. Käytössäni ei ole mitään muita mittareita kuin tuo äänestys, joten sitä suuremmalla motivaatioriemulla otan vastaan kommentteja kuullakseni, onko tällä blogilla tarkoituksensa eli saako joku siitä itselleen jotakin.

Vähän kuiva juttu tällä kertaa, mutta nyt ovat työasiat päällimmäisenä ja taustalla hikinen olo mihin sekoittuu myös flunssainen yskä. Mittari näytti kahdeksan aikoihin aamulla puolivarjossa 43 astetta, että siitäkin teille riemua sitten.

Nyt on sinun vuorosi – kommentoi joitakin, kiitos.

Aikainen viikonalku ...

Kuva on viikonlopun vierailulta maaseudun tuntumaan.
Kauniita maisemia, mutta vesi melko savisen sameaa.

Heräsin tänään ilmeisen aikaiseen aikaan neljän tienoilla. Ja kun ei enempää nukuttanut, nousin tietokoneen äärelle ja vaihdoin muutamia sanoja vanhojen ystävien kanssa http://espanja.org -sivuston chatissa.

Aikaero Suomen ja Thaimaan välillä on kesällä 4 tuntia (Eurooppaan 5), joten keskustelijat olivat jo menossa nukkumaan samaan aikaan, kun itse valmistaudun uuteen päivään. Joskin vielä pimeässä.

Tupakat loppuivat, mutta eihän täällä ole hätä minkään näköinen yhdenkään puutteen osalta. Kaiken aikaa on jokin kauppaliike avoinna ja aivan varmasti 7-eleven, minne ajelin sitten ostoksille. Ja sen jälkeen vielä markkinoille, missä oli jo täysi hulina päällä puoli viiden aikaan aamulla. Monet myyjistä valmiina, asiakkaitakin oli kiertelemässä ja loput kauppiaat virittelivät kojujaan kuntoon.

Seuraavaksi pysähdyin kahville. Espanjanystävät tietävät mieltymykseni sikäläiseen maitokahviin (café con leche) ja niiden ohella churros-leivonnaisiin (ne ovat semmoisia kuin huterasta munkkitaikinasta tehtyjä rapeakuorisia pötkylöitä, jotka valmistetaan kuumassa öljyssä.

Täälläkin saa ihan vastaavia, samaan tapaan valmistettuja ja vain aamuisin, niin kauan kuin kysyntää riittää ja tavara on tuoretta. Kahvi puolestaan valmistetaan jauheesta (Nescafé) ja kermaa siihen lisätään kolmenlaista – jauhetta (joka antaa oman makunsa, kuten olen kotioloissakin huomannut), kondensoitua ja sokerista tölkkitavaraa (sitä tahmeaa ja melko paksua erittäin makeaa), sekä toisenlaisesta tölkistä vielä liraus myöskin kondensoitua, mutta juoksevampaa kermaa. 

En osaa vielä ilmaista itseäni paikallisella kielellä, joten jouduin tyytymään kupilliseen mukin sijasta, mutta sain vierelle myös lasillisen laihaa teetä (mikä on täällä kuin pakollinen kylkiäinen). Olisin siis ollut mieltynyt mieluummin mukiin, joten tarttee kait opetella nuo astioiden thaikieliset nimet seuraavaksi ... ja kahvin hinta on n. 0,30 euroa (15 bahtia).

Turistikohteissa olisi varsinaisia baareja ja kahviloita, mutta ei täällä. Istuin siis kadun laidalle muovituolille kärryjen äärelle. Mukanani ei ollut kameraa, mutta jossakin myöhemmässä vaiheessa tulet näkemään, minkälaisia katukeittiöitä täällä käytetään niin kahvin kuin ruuankin jakelupisteinä. Ruokaa saa parhaaseen aikaan lähes joka kadunväliltä, kun nuo "kahvilat" ovat puolestaan harvemmassa – eli täytyy tietää minne menee.

Tällä hetkellä kello lähenee kuutta ja pihamurin takana kukko kiekuilee kanojensa komennoksi. Naapurusto heräilee ja pian on päivä taas täydessä menossaan. Ja mun on hyvä olla. Aikaiset aamut antavat usein enemmän. Kunnon kaupungissa on aina elämää, aamuöisin (?) samaan aikaan sekä eilistä että huomista. 

Tietoja Thaimaasta – ja missä onkaan Prasat?

PRASAT sijaitsee Surinin provinssissa, maan keskiosassa, Kambodžan rajan tuntumassa. Etäisyys Bangkokista on kutakuinkin 400 km.

Thaimaa on kuningaskunta, joka tunnettiin vuoteen 1949 asti nimellä Siam. Maan asukasluku n. 65 miljoonaa ja pinta-ala 514 000 km2. Sen rajanaapureita ovat Laos, Kambodža idässä, Thaimaanlahti ja Malesia etelässä sekä Andamaanienmeri ja Myanmar (Burma) lännessä. Pääkaupunki on Bangkok, jossa rekisteröityneitä asukkaita 8,2 milj. (2007). Thaimaan rahayksikkö on baht (THB).

Thaimaan virallinen uskonto on buddhalaisuus, jota tunnustaa 95% väestöstä. Lähes yhtä tärkeä on kuningas Bhumibol Adulyadej, jonka kunnioitus vivahtaa eurooppalaisin silmin jopa palvonnalle.


Thaimaan kalenteri perustuu buddhalaisen kalenterin itäiseen versioon, joka on 543 vuotta gregoriaanista kalenteria edellä. Näin Thaimaassa eletään esimerkiksi vuonna 2009 jo vuotta 2552. Vuosi vaihtuu virallisesti 1. tammikuuta, kuten länsimaissa.

Varsinainen uudenvuodenjuhla on Thaimaassa kuitenkin Songkran (water festival) 13. huhtikuuta, mutta tapahtumia riittää paikkakunnasta riippuen parista päivästä muutamaan. Tuolloin vuoden kuumimpana aikana puhdistaudutaan vanhasta vedellä, mistä traditiosta ei selviä yksikään kuivana! Eikä siinä kaikki. Myös kiinalaisella uudenvuodenvietolla on Thaimaassa omat perinteensä, joten kolmet juhlat tiedossa jälleen ...

Kellonajoissa Thaimaa on edellä eurooppalaisia (GMT +7 tuntia), aikaeron ollessa Suomeen verrattuna talvella +5 ja kesällä +4 tuntia.
Erillistä kesäaikaa ei noudateta.

Muutama sana lähihistoriasta



Thaimaa välttyi ainoana Kaakkois-Aasian maana länsimaiden kolonisaatiolta ja säästyi toisessa maailmansodassa Japanin miehitykseltä. Sodan jälkeen Thaimaa kärsi pitkästä sarjasta vallankaappauksia ja sotilasdiktatuureja, mutta vuoden 1992 vapaista vaaleista lähtien Thaimaa on ollut tuntuvasti demokraattisempi.

Vietnamin sodan aika vaurastutti maata. Turismi kärsi vuoden 2004 Intianmeren tsunamikatastrofista, mutta matkailijoiden määrä on sittemmin palautunut ennalleen.

Syyskuussa 2006 armeija kaappasi vallan ja seuraavana vuonna hyväksyttiin uusi perustuslaki sekä järjestettiin vaalit. Maan eteläosassa on kuitenkin muslimienemmistöisillä alueilla edelleen jatkuvia levottomuuksia.

Lisätietoja: http://fi.wikipedia.org/wiki/Thaimaa

Onko kaikki todella tarpeen?

Tampereen kauppahalli elokuussa 2008

Älkää nyt hyvät ihmiset ryhtykö olettamaan, ettemmekö me muka osaisi nautiskella korkean elintason täysistä yltäkylläisyyden mahdollisuuksista. Tai uskotelko itsellenne myöhempien kuvausteni perusteella, ettei Thaimaassa olisi edes saatavilla kaikkea sitä, mitä on eurooppalaisten ulottuvilla. Kyllä täällä on – ja jopa enemmänkin. 

Tässä blogissa on kuitenkin kysymys yksinkertaisesti siitä, että keskityn kuvaamaan pientä ja hieman syrjäistä kaupunkia, missä ei ole todellisia tarpeita niille palveluille joita täältä ei saa. 

Köyhyys on sitten ihan toinen juttu, mutta puutteessa pärjää moni pysyttäytyen tyytyväisenä, vaikka ei olisikaan kansainvälisen ketjun kahvilaa lähimailla. Ja kun ei ole, niin joudumme mekin ajelemaan 30 km hieman suurempaan kaupunkiin (Surin), jos jolloinkin haluamme työnnellä ostoskärryjä hyvinvarustellussa marketissa.

Tulen lisäksi osoittamaan, miten olemme vaivatta jättäytyneet vaille monia totunnaisia juttuja (niin kuin monet teistä nautiskellessaan mökkielämän ihanuuksista). Kuvaan myös jonakin päivänä osan siitä monipuolisesta runsaudesta, mitä paikallisilla ruokamarkkinoilla on tarjolla päivittäin. Ei huippukokkien valmistamana eikä ruokatehtaalla tuotettuna, vaan kotoisin menetelmin tehtynä, joko raakana tai sellaisenaan syötäväksi valmistettuna. Toisenkinmoista thairuokaa.

Tavataan taas, mutta vaivaudu nyt sillä välin sinäkin sanomaan jotakin – napsauta itsesi kommentteihin, missä on hyvää tilaa palautteille ja mielipiteille. Kysymyksiäkin voit esittää ja niihin vastaan mielihyvin, kunhan vain voin.

Suo ja kuokka 2008

Jostakin syystä haluan olla sinulle avoin, kertoa elämästäni Thaimaassa. Välittää jopa tuntemattomille tunnelmia siitä, miltä arkinen elämä maistuu syrjäisemmällä seudulla.

Vertailukohteina ovat itselläni aikaisemmat kokemukset kotimaasta, kymmenkunta vuotta espanjansuomalaisena ja parin vuoden ensikokemukset Thaimaasta suositun turistikohteen vilskeisiin tutustujana.

Nyt ovat olosuhteet todella toisenlaiset. Olen muuttanut joissakin suhteissa kuin menneisyyteen, joutunut luopumaan monista hyvinvoinnin herkuista joita täällä ei todellakaan ole tarjolla, mutta voinut silti säilyttää itselleni tärkeitä mahdollisuuksia. Aika näyttää miten myöhemmät tuntumani tulevat muuttumaan ja samalla sen, osaanko muuttua itse mukana.

Tämän verran uuden blogini avaukseksi – myöhemmin kerron sinulle asumisesta, paikallisista tavoista ja tapahtumista, ehkäpä jonkin verran myös kohtaamistani ihmisistä. Kuvin ja sanoin, omaksikin ilokseni.